5/13/2014

Itseluottamus

Itseluottamus on asia joka on vaivannut mua jo useamman vuoden. Tämän postauksen kirjottaminen tuntuu jo todella vaikeelta koska en oikeen osaa laittaa mun ajatuksia sanoiksi. Melkeen kukaan mun läheisistäkään ei edes tiedä mitä mun päässä oikeasti liikkuu tai mitä ajattelen itsestäni. Kaikki joidenka kanssa oon puhunut asiasta, että mimmosen ensivaikutelman musta saa, niin melkein jokanen on vastannut että vaikutan niin itsevarmalta ja positiiviselta. Kyllähän mä olen positiivinen, rohkea sekä ulospäinsuuntautunut mutta silti mua on jo pitkään vaivannut se, etten mä ole niin tyytyväinen itseeni kun mun pitäisi. En voi rehellisesti sanoa että rakastan itseäni tai että olen sinut itseni kanssa. Viime kesän jälkeen kun tajusin kuinka pulskistunut mä olenkaan mun itseluottamus rysähti siinä syssyssä. Onneksi Jussi jaksaa kehua mua joka päivä ja takoo mun päähän järkeä sillä enhän mä oikeasti itseäni rumana ja lihavana pidä vaikka niin mä useasti valittelenkin. Silti sitä aina toivoo että näyttäisi hyvältä omasta mielestä ilman meikkiäkin tai voisi kesällä pukeutua kevyisiin vaatteisiin ilman että joutuisi peittelemään reisiä tai masua.
Ilman meikkiä lähteminen ihmisten ilmoille on mulle jotenkin tosi vaikeeta. Ennen se ei ollut niin vaikeeta mitä se nykyään on. Jotenkin tuntuu niin tyhmältä olla pian jo 21-vuotias ja silti mun naama kukkii vieläkin enkä pääse mun epäpuhtauksista ja finneistä eroon vaikka niitä vastaan oon taistellut jo useamman vuoden. Ette tiedäkään kuinka mua ärsyttää katsoa naisia joilla ei ole sivellystäkään meikkiä naamassa eikä yhtäkään finniä tai mustapäätä kun itse joutuu kuluttamaan useamman minuutin joka aamu peilin edessä että saa noi pirulaiset piiloon. No eihän tämä elämä olekaan tehty ruusuilla tanssimiseksi mutta tää asia on vaivannut mua jo niin monta vuotta että alkaa jo pikku hiljaa riittämään. Tämän meikkiasian kirjottaminen tuntuu jotenkin hirveen pinnalliselta, mutta niin se vain valitettavasti on. En haluaisi että asia olis näin. Olis hienoa jos pystyisin menemään töihin niin että olisi hutassut naamaan pelkät ripsarit.
Alkuvuodesta tein lupauksen että tänä kesänä mulla olis unelmieni vartalo. Ette tiedäkään kuinka pettynyt oon itteeni koska en oo yltänyt mun asettamiin tavotteisiin. Vaikka mulla onkin ollut erittäin paljon vaikeuksia löytää mun itsekuria takaisin ja taas saada se itseluottamus mikä mulla oli kun mun viime syksyn Fitfarmin nettivalmennus oli ohi en oo antanut sen lannistaa. Vaikka mulla onkin ollut vähän vaikeeta viimeaikoina mun itseluottamukseni kanssa oon silti jaksanut pitää pääni pystyssä ja siitä suur kiitos mun poikaystävälle kun se on mua jaksanut tukea aina kun on ollut näitä huonoja päivä. Jos jotain oon oppinut viime kuukausien aikana niin on se, että liian isojen tavotteiden asettaminen on turhaa sillä se vaan masentaa sillon kun niihin ei olekaan yltänyt. Toisaalta siitä saa myös hyvin motivaatiota sillä sillon tietää että nyt täytyy yrittää vielä kovempaa. Ja kun on kaikkensa antanut tietää että voi olla ylpeä itsestään. Mä en tiedä koska voin taas seuraavan kerran sanoa että olen ylpeä itsestäni. Siihen saattaa mennä kuukausia tai ehkä pari viikkoa mutta mä aion taistella niin kauan että voin katsoa itseäni peilistä ja rehellisesti sanoa että olen tyytyväinen ulkonäkööni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti