11/28/2015

AS ANY JOURNEY, WHO YOU TRAVEL WITH CAN BE MORE IMPORTANT THAN YOUR DESTINATION

Noin vuosi sitten seisoin itkien hyvästelemässä läheisiäni parhaan ystäväni Jennin kanssa. Muistan vieläkin kuinka osa musta halus kääntyä Check innistä takasin ja jäädä vaan Suomeen kun taas osa musta oli niin innoissaan ettei reilu 20 tunnin istuminen lentokoneessa tuntunut missään. Muistan kun molemmat Jennin kanssa istuttiin lentokoneessa kohti ensimmäistä vaihtoa joka oli Manchesterissa. Ajatus siitä, että tulen viettämään seuraavat 3 kuukautta Thaimaan auringon alla parhaan ystäväni kanssa tuntui niin epätodelliselta. Ajatus siitä, etten näe mun ystäviä, perhettä ja silloista poikaystävää kolmeen kuukauteen tuntui niin kamalalta. Voin kertoa että niiden uusien ystävien hyvästeleminen siellä Thaimaan päässä oli paljon kamalempaa...
Reilu 20 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin kuin päästiinkin asettumaan aloilleen meidän väliaikaiseen pikku bungaloviin ja siitä se meidän yhteinen matka sitten alkoikin. Lisää meidän työharjoittelusta voitte käydä lukemassa muun muassa täältä: click!
Oon niin onnellinen että päätin lähteä ulkomaille suorittamaan osan opinnoistani työharjoittelun muodossa vaikka siitä onkin koitunut aika paljon stressiä kun on joutunut kirimään muita opinnoissa ja kursseissa jotka jäivät harjoittelun takia suorittamatta. Kaikki se mitä oon oppinut, nähnyt ja kokenut on kasvattanut musta paljon vahvemman ihmisen. Suuri kiitos niin onnistuneesta ja ikimuistoisesta reissusta kuuluu myös Jennille. En usko, että mulla olis ollut yhtä mahtavaa Thaimaassa ellei Jenni olis ollut mukana. Vaikka 3 kuukautta onkin loppujen lopuksi lyhyt aika, koettiin me Jennin kanssa todella paljon matkamme varrella. Vietettiin kolmen kuukauden aikana kirjaimellisesti aikaa toistemme kanssa 24/7, nukuttiin samassa sängyssä, työskenneltiin samassa firmassa ja vietettiin myös vapaapäivät toistemme kanssa. Tiedän, että monet kehottaa lähtemään maailmalle yksin, oli suunnitelmissa sitten vaihto-oppilaaksi meneminen tai työharjoittelu, mutta mua ei kaduta sitten tippaakaan että otin ton mun paremman puoliskoni mukaan!
Oltiin Jennin kanssa läheisiä jo ennen lähtöä, mutta reissun jälkeen meistä on tullut entistä läheisempiä. Jokunen aika sitten keskusteltiin muutaman luokkalaisen kanssa kuinka tässä vaiheessa elämää oikeasti löytää ne aidot ystävät ja oon niin onnellinen, että mulla on niitä Jennin lisäksi kourallinen vieressäni! Menkää maailmalle, tutkiskelkaa ja oppikaa paras ystävä vieressänne! En tiedä oikeasti mitään parempaa. Seuraavaa reissua siis odotellessa ;)

11/24/2015

35 NELIÖTÄ

Niinkun otsikosta saattaa ymmärtää, on tänään vuorossa meikäläisen kodin esitteleminen! Koko blogihistorian aikana, mulla ei oo tainnut olla kertaakaan esittelyä mun kodista, ainoastaan jostain yksityiskohdista joten koin että ny on oikea aika esitellä mun 35 neliön yksiötä muidenkin kanssa!
Mulla on kestänyt aika kauan löytää se oma juttu sisustuksessa. Välillä oon tykännyt pinkin ja harmaan yhdistelemisestä ja välillä taas pelkkää valkoista harmaiden yksityiskohtien kanssa. Nykyään mun tyylinen sisustus on muuttunut vähän maanläheisempään joka näkyy muun muassa mun itse tehdyssä "kirjahyllyssä" tai heinäseiväs tikkaista. Tykkään yhdistellä kuitenkin tämän mun rustiikkivillityksen kaveriksi modernia ja simppeliä twistiä.
Kyseisessä yksiössä on tullut asuttua jo reilu vuoden ja vieläkin tuntuu siltä, että täältä puuttuu moni asia. Esimerkiksi keittiönpöydän ja tuolien uusiminen on ollut agendalla jo hetken mutta jotenkin sitä on aina miettinyt että saavat kelvata kunnes muutan isompaan asuntoon. Pitemmittä puheitta, tässä muutamat kuvat meikäläisen kodista:
Plussaa tässä asunnossa on ehdottomasti se, että kaikki mahdolliset remontit on tehty juuri ennen kun itse muutin tänne. Myöskin mun naapurit ovat todella mukavia ja harvemmin seinän takaa mitään ylimääräistä meteliäkään kuuluu. Tiedä sitten jos mun seinänaapurit on tässä asiassa ihan samaa mieltä :D Jos jotain negatiivista tästä asunnosta pitäisi etsiä niin keittiön pieneys on ehkä ainut joka on jotenkin ärsyttänyt. Rakastan ruoan laittamista, etenkin leipomista, mutta mun pienehkön keittiön (jossa laskemistilaa on todella rajallisesti) takia harvemmin tekee mieli panostaa ruoanlaittoon. Välillä oon jopa vatkannut kermat lattialla... Seuraavan kerran kun muutan, pidän kyllä huolen että keittiössä on ainakin 2 metriä enemmän laskemistilaa kuin nykysessä köökissäni!

11/23/2015

BLOOD LIONS

Välillä pysähdyn miettimään, miksi opiskelen matkailualan restonomiksi kun tämä kyseinen ala sisältää niin paljon negatiivisia puolia. On seksiturismia, huumematkailua ja ties mitä muita joista en edes minä matkailualan opiskelijana ole tietoinen. Muutama päivä sitten Turun kinopalatsissa oli Suomen ensi-illassa Blood Lions niminen dokumentti joka kertoi yhdestä matkailun hämäristä puolista, nimittäin trofeebisneksestä. Siitä miten Etelä-Afrikassa kasvatetaan, jalostetaan ja pidetään leijonia (ja muita eläimiä) vangittuna trofeemesästysturismia varten. Trofemetsästystursmi tarkoittaa siis sitä, että eläimet pidetään aidatulla alueella ja metsästäjä, toisin sanoen turisti, saa tämän eläimen ampua ja muistoksi itselleen eläimen tietyn osan, kuten sarvet, pään tai taljan. Karua tässä on se, että myös Suomesta järjestetään näitä kyseisiä metsästysretkiä eikä useimmilla turisteilla ole pienintä hajuakaan siitä, millaisesta toiminnasta oikeasti on kyse. Myös useailla nuorilla jotka lähtevät vapaaehtoistyömatkoille Etelä-Afrikkaan erilaisille leijonafarmeille ei ole mitään hajua mihin nämä leijonanpennut lopulta päätyvät. Monet farmit huijaavat nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä sillä, että päästävät leijonat takaisin luontoon vaikka totuus on se, että ne ensinnäkin erottavat pennut emoiltaan 2 viikon ikäisinä, kasvattavat niitä vapaaehtoistyöntekijöiden avulla jotka maksavat ajastaan farmilla suurinpiirtein 2000-3000€ ja leijonien ollessaan noin vuoden parin ikäisiä myyvät he leijonat eteenpäin farmeille joihin turistit pääsevät näitä eläimiä huvin vuoksi ampumaan. Jos siellä ruudun toisella puolella on vapaaehtoistyöskentelemisestä harkistevia, ottakaa asioista selvää ennen kun päätätte mihin menette työskentelemään.
Esimerkiksi Australiassa sekä Ranskassa ollaan kielletty näiden kyseisten trofeiden tuominen maahan josta Suomen pitäisi ehdottomasti ottaa mallia. Kyseessä on todella iso bisnes ja vaikka Suomessakin kiellettäisiin trofeiden tuominen maahan, ei se pysäytä koko bisnestä. Dokumentin päätavoitteena onkin lähinnä jakaa ihmisten keskelle tietoisuutta kyseisestä bisneksestä ja siitä millaisia eettisiä ongelmia bisneksestä syntyy. Jos minä edes yhden ihmisen oon tavoittanut mun postauksella ja jakanut tietoa asiasta eteenpäin olen erittäin tyytyväinen.
kuva: www.bloodlions.org
Kyseistä bisnestä ei ole ainoastaan Etelä-Afrikassa, vaan joka puolella maailmaa. Pitäkää siis matkusteltaessa silmänne auki. Se mikä ei näytä tai tunnu hyvältä ei usein myöskään ole oikein. Olen myös itse Thaimaassa matkusteltaessa käynyt esimerkiksi norsusafareilla tai apinanäytöksissä ja pakko myöntää, että tämän dokumentin nähtyä mua alko oikeasti hävettää. En ole aikasemmin tajunnut asian vakavuutta ennen kun näin Blood Lions dokumentin. Kehotan jokaista siellä ruudun toisella puolella katsomaan kyseisen dokumentin tai ainakin käymään heidän nettisivuillaan (http://www.bloodlions.org/). Toivon mukaan saataisiin Suomessakin, myös ympäri maailmaa, lisää tietoa asiasta ja kiellettäisiin myös Suomessa trofeiden tuominen maahan jotta saataisiin tämä karu bisnes edes muutamalla prosentilla vähennettyä. Suurin osa trofemetsästäjistä ja vapaaehtoistyöntekijöistä tulee Afrikan ulkopuolelta joten tietoisuus asiasta vähentäisi huomattavasti trofemetsästyksen kysyntää! Pyydän teitä kaikkia kertomaan asiasta eteenpäin. Jakakaa tietoa ystävienne ja perheenne kesken ja yritetään yhdessä vähentää tätä karua bisnestä sillä tämä ei ole oikein, ei ole oikein kasvattaa leijonia metsästyksen vuoksi.
"Breeding magnificent wild creatures like lions in camps so that they can be slaughtered for ego and money is unconscionable and should be outlawed. Lions have the right to live in the wild and to continue playing their unique role within the ecological communities of Africa. The continued existence of the canned hunting industry is a moral outrage that diminishes us all. This important film shines a light into the dark corners of this ugly business."

- Cormac Cullinan, Cullinan & Associates Incorporated

11/22/2015

AUTUMN OUTFITS

Vaikka blogi onkin ollut lähes puoli vuotta hiljaiselossa, oon kerinnyt syksyn aikana näpsiä ihan kivoja asukuvia huvin vuoksi jotka ajattelin jakaa teidän nähtäväksi myös tänne blogin puolelle! Tajusin tätä kollaasia tehdessä, että näistä syksyn asukuvista on tullut aika kivoja otoksia kun ei oo ollut sellaista "väkinäistä" poseeraamista ja kuvaamista vaan sen takia että saa blogin päivitettyä. Tässä kuitenkin muutama kuva kuluneelta syksyltä:
Omia lemppariasuja on ehdottomasti molemmat alimmaiset asut. Alimman rivin oikeanpuolimmainen leotakki on yksi mun parhaista kirpparilöydöistä, nimittäin kyseinen takki makso vaivaiset 8€! 

11/19/2015

FAZER CAFÈ

Keneltäkään Turun keskustassa liikkuvalla ei varmastikaan ole mennyt ohi, että kauppatorin laidalle Hansakortteliin Suomen vanhimman apteekin tiloihin, on avattu uusi tyylikäs Fazer Café. Vaikka kahvila avattiinkin jo lokakuun alkupuolella pääsi meikäläinen sinne vasta toissapäivänä ensimmäistä kertaa nautiskelemaan kahvilan antimista.
Ennen kun alan mitään kyseisestä kahvilasta kertomaan, avaudun tänne sen verran, että mulla on aina ollut todella huono kuva Fazerin kahviloista. Oon aina pitänyt Fazerin kahviloita jotenkin "vanhanaikaisina", tyylittöminä kahviloina ilman mitään persoonallisuutta taikka omaa twistiä. Mulle joka rakastaa kotitekoista, lähituotettua ja sellaisia herkkuja joissa se oma käden jälki näkyy, tuntuu myös Fazer kahviloiden tuotteet mulle liian massatuotannolla valmistetuilta. Tästä voitte siis päätellä, ettei mulla todellakaan ollut minkäänlaisia odotuksia uutta Fazer kahvilaa kohtaan sillä oletin sen olevan niin kuin kaikki muutkin kyseisen ketjun kahvilat. Sisälle astuttuani, kaikki ennakkoluuloni kahvilaa kohtaan hävisivät kuin tuhka tuuleen. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi kahvilan tyylikkääseen sisustukseen joka oli yksinkertainen ja moderni vanhanaikaisilla yksityiskohdilla. Toisena katseeni kiinnittyi tietenkin herkkuihin, ja niitä vitriinit olivat pullollaan. Voin taata, että tästä kahvilasta riittää varmasti jokaiselle jotakin.
Yksi lempi yksityiskohdistani oli ehdottomasti vanha kakluuni! Harmitti hieman että kakluunin eteen oltiin laitettu pöytä täynnä erilaisia lahjapakkauksia jotka peittivät tätä kahvilan kauneinta helmeä. Toinen asia josta hehkutin varmaan puolet vierailuni ajasti oli ehdottomasti kahvilassa roikkuvat lamput! Rakastan sisustuksessa yksinkertaisuutta sekä selkeitä linjoja ja niitä näistä lampuista löytyy jos jostain.
72-paikkaisesta kahvilasta löytyy myös paljon pitkiä pöytiä isommille ryhmille sekä rauhallisia kahden istuttavia paikkoja. Positiivisena yllätyksenä huomasin myös, että istumapaikoille oltiin sijoitettu reilusti pistorasioita joka tekee kyseisestä kahvilasta erinomaisen paikan työskennellä tietokoneen kanssa esimerkiksi koulutehtävien parissa. Huomasin myös, että Fazer Caféssa on tarjolla aamuisin aamupalaa, lounasaikaan keittoa sekä lauantai- ja sunnuntaiaamuisin brunssi. Paikan Googlettamisen tuloksena sain myös huomata, että olin täysin väärässä "massateollisuus"-teoriastani sillä Fazer Caféssa osa tuotteista paistetaan ja valmistetaan paikan päällä ja loput tulevat päivittäin suoraan Fazerin leipomosta. Kahvilan aukioloajoista olin hieman harmissani. Arkisin kahvila on auki 7:30-21, lauantaisin 9-21 ja sunnuntaisin 12-18. Olisin ainakin itse viihtynyt kahvilassa vielä tunnin verran pitempään! Todella moni paikka menee myös Turussa sunnuntaisin erittäin aikaisin kiinni joten olisi kiva, jos olisi paikkoja jotka olisivat kuutta myöhempään sunnuntaisin auki.
Lyhyesti tiivistettynä oli Fazer Café viihtyisä kahvila joka on sopiva kohtauspaikka klassikkoherkkujen että nykyaikaisille kahvittelijoille.

11/18/2015

NO REGRETS IN LIFE. JUST LESSON LEARNED.

Mun mielessä on jo hetken pyörinyt uuden blogin aloittaminen josta ei kuitenkaan oo koskaan tullut mitään. Itseasiassa oon myös tätä samaista pohjaa, samalla otsikolla, työstänyt useasti mutta en oo vaan koskaan saanut aikaiseksi painaa "julkaise" nappia. Oon toisaalta ihan tyytyväinen tähän päätökseen sillä edellinen sisältö oli paljon syvällisempi joka sisälsi paljon henkilökohtaisempaa löpinää jota tulette tässä postauksessa lukemaan. Tappeleminen html-koodien sekä ulkoasuongelmien kanssa on myös laittanut hieman kapuloita rattaisiin joten päätin kylmästi kääntää vanhan blogini takaisin julkiseksi ja jatkaa täällä päivittelemistä. Viime postauksesta onkin jo lähes puoli vuotta aikaa ja ajat ovat muuttuneet aika reilusti kyseisen postauksen julkaisemisen jälkeen. Alkukesä on ollut mulle henkisesti todella raskas. Edessä on ollut ero poikaystäväni kanssa, jonka käsittelemisessä on tullut vastaan vaikka mitä tunteita joista en oo oikeastaan halunnut kenenkään kanssaan puhua. Kesän aikana oon oppinut että puhuminen auttaa ja tajunnut ketä ne oikeat ystävät on ja kenelle voin jakaa kaiken. Ketkä ovat niitä ystäviä jotka kuuntelevat mun päivittäisiä turhia löpinöitä vaikka keskellä yötä. Oon joutunut lähes 6 vuoden seurustelemisen jälkeen oikeasti osata elää sitä omaa elämää joka on ollut omalla kohdalla ehkä se suurin haaste. Se tunne kun ei oo enää sitä miespuolista henkilöä elämässä joka tukee sua joka asiassa ja on siinä tilanteessa missä tahansa on ollut erittäin outoa. Toisaalta tämä kesä on ollut yks elämäni parhaista mutta samalla myös yksi henkisesti vaikeimmista. Vaikka kesä on ollut täynnä vastoinkäymyisiä oon kuitenin kasvanut ja aikuistunut todella paljon!
Yritin pitkään lykätä eron ja muiden päässä pyörivien asioiden käsittelemistä jonka seurauksena tuli töppäiltyä aika pahasti kun sitä tunneryöppyä yritti bilettämisellä ja muilla menoilla välttää. Jossain vaiheessa kesää kuitenkin tajusin, ettei tää elämä voi mennä näin. Tai mä en enää halunnut elää sellasta elämää. Jossain vaiheessa kesää totesin, etten edes tunne enää itseäni jonka seurauksena se onnellisempi iloinen Ninni alkoi taas kaivautua esiin. En tiedä mitä olisin tehnyt jos mun rinnalla ei olis seissyt niin ihania ja tsemppaavia ihmisiä kuin silloin. Tää kuullostaa nyt jotenkin erittäin dramaattiselta kun sen näin kirjoittaa mutta sitä koko tunnetta on vaan todella vaikea pukea sanoiksi.

Kuten sanoin, on mun kesässä myös ollut paljon upeita hetkiä joka on tehnyt tästä kesästä ehdottomasti yhden parhaista kesistä ikinä! Vaikka oonkin elänyt aika pitkälti eat - sleep - work - repeat taktiikalla oon myös kerinnyt käymään festareilla, tavannut uusia ihania ihmisiä ja viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. On tullut vietettyä juhannusta Himos festareilla, piipahdettua Kristiinankaupungissa perinteisillä kesämarkkinoilla ja fiilisteltyä Cheekin paluuta Blockfesteillä, joka oli muuten kesän ehdoton lemppariviikonloppu! Kesän jälkeen oon ollut täynnä energiaa, ja ihme kyllä myös motivaatiota, panostaa kouluun. Tässä alkaa pian olemaan myös opinnäytetyön kirjottaminen aika ajankohtainen aihe agendalla eikä mulla vieläkään ole hivenenkään hajua mistä kirjottaisin. Toki oman kahvilan liiketoimintasuunnitelman kirjottaminen on pyörähtänyt milessä mutta saapi nähdä mihin lopputulokseen päädyn. Itseasiassa istuskelen tässä parhaillaan koulunpenkillä joten taidan jättää tämän postauksen näihin tunnelmiin ja jatkaa koulutehtävien parissa. Palaillaan! ♥

5/13/2015

SNAPS FROM ALANYA

Pari päivää ennen vappua saatiin Jennin kanssa päähänpistos varata äkkilähtö ulkomaille ja löydettiin erittäin edullinen lento+hotelli paketti Turkkiin. Turkki sopi meille paremmin kun hyvin, sillä meidän yhteinen kaveri lähti sinne jo muutama viikko sitten töihin. Päätettiin pitää tieto sinne lähdöstä täysin häneltä pimennossa, joten en oo voinut tänne blogin puolelle siitä huudella. Vaikka nähtiinkin kyseistä kaveria ainoastaan yhtenä iltana oli ihana nähdä pitkästä aikaan ja kuulla kuinka hänellä on lähtenyt siellä arki sujumaan. Oon niin kateellinen kun itsekin haluaisi taas lähteä jonnekin lämpimään töihin!
Tässä teille muutama kuva meidän extemporee reissulta!
Vappuna startattiin Turun lentokentältä kohti Alanyaa ja siellä vietettin ihan kirjaimellisesti viikon rantaloma auringon alla löhöillen. Oli ihanan rentouttavaa oikeasti vaan olla ja nauttia lämmöstä, syödä hyvin ja tyhjentää ajatukset kaikesta kouluun liittyvästä ja muista murheista. Parasta oli myös se, että Turkissa ei ihan vielä oo käynnistynyt lomasesonki joten turisteja oli hirveen vähän, kaupoissa ja pikku marketeissa oli paljon halvempaa eikä myyjätkään ollu niin päällekäyviä niin kuin viime kerralla kun Turkkiin matkustin. Alanya, tai Turkki ylipäätään, matkakohteena ei oo koskaan hetkauttanut mua millään tavalla. Pari vuotta sitten elokuussa kun matkustettiin Turkkiin kavereiden kanssa, se oli juuri sellainen turistien täyttämä "lomaparatiisi", mun mielestä kaukana paratiisista, jota olinkin vähän osannut odottaa. Joka nurkan takana lukee suomeksi tai ruotsiksi jotain, paikalliset osaavat puhua kaikilla skandi-kielillä ja jokasella sattumoisin myös löytyy sukulainen tai oma ravintola sieltä mistä olet kotoisin. Kaikista eniten mua kuitenkin häiritsee se paikallisten vedättäminen ja väkinäinen myyminen. Toisaalta ymmärtäähän sen, että Turkkilaiset elää sillä turismilla ja tarvitsevat sitä rahaa selvitäkseen low seasonin yli, mutta jotain rajaa silti! Tämä on tietenkin vaan oma mielipiteeni ja onhan Turkissa myös ne omat hyvät puolensa. Itse en vaan välitä näistä turistiryysis paikoista, vaan mielummin matkustan jonnekin hieman eksoottisempaan jossa ei joka nurkan takaa kuule suomalaisia iskelmäkappaleita tai muuta vastaavaa. Suunniteltiin Jennin kanssa jo hieman että käytäis yhdessä kaikki maanosat läpi kun tässä ollaan jo päästy reissaamisen makuun!

4/28/2015

WEEK 17

Just tässä yks päivä mietin kun joku mulle huomautti että mulla on reilu 600 kuvaa instagramissa että 80% niistä kuvista taitaa olla näitä mun perus selfieitä...\\ Taisinkin mainita täällä blogin puolella, että mulla oli viimeviikolla kaverin koira hoidossa muutaman päivän. Meillä oli Bambin kanssa niin hauskaa vaikka kyllähän siinä iski totuus vasten kasvoja että millasta se koiran hoitaminen sitten käytännössä oikeasti on. \\ Kevät on ollut mulle henkisesti todella raskas ja oon tässä jo pariin otteeseen selaillut Thaimaan kuvat läpi ja haaveillut pääseväni takaisin johonkin lämpimään tai edes johonkin pois täältä Suomesta. \\ Kun elämässä tapatuu isoja muutoksia niin pitäähän sitä muuttaa myös ulkonäköä. Viihdyn näissä bruneissa niin paljon paremmin!
Perus Ikea reissu Even kanssa kun piti ainoastaan mennä ostamaan lakanat ja jokainen teistä siellä ruudun toisella puolella voi vaan arvata tuliko ostettua ainoastaan ne lakanat... \\ En tiedä kuinka kauan mun on ollut tarkotus viedä matot pihalle tai saatika edes imuroida ja lauantaina sain itseäni vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni tämän asian suhteen ja on kyllä niin mukava oleskella taas ihan putipuhtaassa kodissa! \\ Lauantaina vietettiin Even kanssa tyttöjen iltaa ja piristykseksi Eve toi mulle myös ihania kukkasia ♥

3/03/2015

KHAO LAK LOMAKOHTEENA

Ajattelin, että sieltä ruudun toiselta puolelta ehkä löytyy joku, joka on suunnitellut matkstavansa Thaimaahan, Khao Lakiin ja näin, voisikohan jopa sanoa näin kolmen kuukaden majailemisen jälkeen, Khao Laklaisena ajattelin jakaa teille mun omat suosikkikohteet/jutut täältä Khao Lakista.
Khao Lak sijaitsee siis noin 100 km Phuketista pohjoiseen, Phang Ngan provinssissa ja on erittäin suosittu lapsiperheiden lomakohde. Täällä Khao Lakissa ei oikeastaan oo minkäänlaista yöelämää, muutamia paikallisia pubeja lukuunottamatta, joten paikka on todella rauhallinen joka tekee tästä kylästä myös erittäin idyllisen ja kotoisan. Mun suosikkipaikka täällä Khao Lakissa on ehdottomasti Bang Niangin alue. Täällä ei hirveesti näy isoja hotelliketjuja ja muutenkin tää paikka on paljon rauhallisempi kuin Khao Lakin keskusta, eli Nang Thong. Täältä Bang Niangilta ei ole tonne keskustaan kun ehkä joku 3-4 km. Bang Niangilla järjestetään joka maanantai, keskiviikko ja lauantai paikalliset markkinat joista löytyy jos jonkinlaista tavaraa kokonaisista kynityistä kanoista perus turistikrääsään. Näillä Bang Niang marketeilla saa myös hinnat paljon helpommin tingattua kuin esimerkiksi jossain tienvarrella perus putiikissa.
Ainut huono puoli Bang Niangissa on sen ranta. Khao Lak elää pelkällä turismilla, kuten suurimmaksi osaksi koko Thaimaa, ja uusia hotelleja sekä kauppatiloja rakennetaan jatkuvasti, ja juuri tällä kyseisellä Bang Niang Beachillä niitä näkyy tosi paljon. Kyllä niihin isoihin betonikasoihin silmä tottuu ajan myötä, mutta jos haluaa viettää lomansa paratiisirannoilla Memroies Beach on ehdoton suosikki joka sijaitsee Khao Lakin pohjoispuolella. Memories Beachillä harvemmin on hirveää turistimäärää sillä sen löytäminen, saatika sinne pääseminen, on jo oma esteensä. Koh Kho Khao - saaren rannat ovat myös ihan täydellisiä rantoja niille henkilöille jotka ei halua viettää lomaansa muiden turistien ympäröimänä. Koh Kho Khao on pieni saari täynnä rantoja ja paikallista elämää jonne ajaa siipihääntäveneellä 5 minuuttia Takuapan satamasta. Lähdettiin tyttöjen kanssa muutama päivä sitten skoottereilla ajelemaan ympäri kyseistä saarta ja taidettiin olla ainoot turistit koko saarella. Plussaa oli ehdottomasti myös halpa venematka joka maksoi vaivaiset 50 bahtia. Jos tänne kyseiselle saarelle haluaa mennä tutustumaan, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan skootterin koska tuolla on välimatkat pitkiä ja taksilla tulee aika kalliiksi mennä tuolla paikasta toiseen.
Khao Lak on myös täydellinen lomakohde aktiivilomailijalle. Taplamun satamasta pääsee käden käänteessä erilaisille saariretkille esimerkiksi Similaneille, Surinille tai Tachaille jonne mekin tehdään retkiä. Täältä löytyy myös useita vesiputouksia jotka ovat näkemisenarvoisia, mutta näille vesiputouksille on turha mennä tammikuun jälkeen kun sitä vettä ei sadekauden loputtua hirveästi ole. Näiden lisäksi Khao Lakista löytyy useita mahdollisuuksia norsuratsastukseen, kuin myös hevosratsastukseenkin sekä useita temppeleitä ihasteltavana.
Khao Lakin päätien varrelta lähtee myös tunnin välein bussi Phuketiin joka kestää noin 2 tuntia. Bussimatka Phuketiin maksaa noin 80-150 bahtia riippuen ihan bussin kunnosta. 150 bahtia enempää ei kuitenkaan bussimatkasta Phuketiin kannata maksaa. Viimenen bussi Phukettiin lähtee viideltä ja takaisin Khao Lakiin Phuketista kuudelta, jos en ihan väärin muista. Kannattaa aina varmistaa kuskeilta nämä aikataulut. Ainut huono näissä busseissa on se, että ne menee suoraa Phuketin bussiasemalle ja sieltä pitää sitten itse koittaa päästä sinne minne tahtoo. Taksit täältä Khao Lakista Phuketiin ja takaisin maksaa 4000 bahtia joka on mun mielestä ihan naurettavan kallis hinta, ainakin kahteen peekkan. Taksilla jos haluaa mennä joutuu olemaan paikan päällä vähintään 5 tuntia, jos haluaa olla vähemmän aikaa kun ton 5 tuntia joutuu maksamaan 1000 bahtia joka tunnista jonka taksikuski joutuu sitten odottamaan eli jos hauaa olla 3 tuntia Phuketissa joutuu tuon 4000 bahtin lisäksi maksamaan vielä 3000 bahtia odottamisesta. Phuketista en hirveesti mitään tiedä mutta hyvät shoppailumahdollisuudet siellä ainakin on! Ollaan käyty muun muassa Premium Outlet nimiessä ostoskeskuksessa jossa on todella paljon urheilukauppoja esimerkiksi roxyn, adidaksen ja niken liikkeet. Toinen vähän isompi ostoskeskus ihan siinä Premium Outletin lähettyvillä, Central Festival, on myös ihan hyvä mesta jos haluaa lähteä shoppailemaan. Sieltä löytyy aika laajalti samoja kauppoja kuin suomestakin eli perus Zara, Mango ja H&M, mutta myös muita söpöjä aasialaisia vaatekauppoja ja mikä parasta, Victoria's Secet! Khao Lakissa on myös yllättävän paljon kauppoja. Oon esimerkiksi rakastunut ihan täysin yhteen Make-Up Play nimiseen kauppaan. Sieltä löytyy mielin määrin kosmetiikkatuotteita ja vielä hirmu edulliseen hintaan verrattuna suomen hintoihin.
Erilaisia ravintoloita täältä löytyy pilvin pimein. Hirveesti täällä näkee saksalaisia paikkoja ja myös yllättävän paljon italialaisia ravintoloita. Näissä on harvemmin tullut käytyä sillä hintaluokka on aina sellainen joka ei sovi meidän budjettiin. Jos yhden niin sanotusti kalliimman ravintolan saan mainita, se on ehdottomasti Vikings Steakhouse! Siellä palvelu pelaa, ruoka tulee nopeasti vaikka paikka onkin joka päivä ihan täynnä ja mikä parasta, siellä on ruoka erittäin hyvää. Kaksi kuukautta kun oli syönyt suurimmaksi osaksi pelkkää kanaa ja riisiä niin voin kertoa, että härän ulkofilépihvi maistu ihan mielettömän hyvältä! Hinnat oli tosiaan ihan Suomen hintatasoa, mutta kerrankos sitä 3 kuukauden aikana vähän hemmottelee itseään.
Bang Niangilla lempparirafloja on ehdottomasti Lucky Seafood niminen paikka jonka omistaa vähän iäkkäämpi ruotsalaismies. Meidän yhdeksi kantapaikaksi on myös tullut Chongfah niminen paikka ihan rannan vieressä. Täällä käydään usein syömässä aamupalaa jos ei olla keritty mihinkään varsinaiseen aamupalabuffaan. Tosiaan meillä ei oo täällä kämpässä minkäänlaista keittiötä, jääkaappia lukuunottamatta, joten aina kun on ollut vapaapäivä ollaan käyty jossain aamupalalla. Koko Khao Lakin halvin hotelliaamiainen on Fanari nimisessä hotellissa ja täällä on kyllä hinta laatusuhde kohdillaan. Aamupalapöydästä löytää ihan kaikkea mitä perus hotelliaamiaisesta yleensä löytää.
Nuorisolle Khao Lak ei ehkä ole maailman paras lomakohde, varsinkaan jos suunnitteilla on bilettää koko loman ajan sillä täältä ei hirveästi sitä yöelämää ole. Jokunen aika sitten tänne avattiin uusi yökerho, Build Factory. Täällä on ihan suht kalliit juomat ja musiikki on ihan liian kovalla, varsinkin alkuillasta kun siellä on aina livebändi soittamassa, mutta muuten kyseisessä paikassa on ihan hyvä meno. Build Factoryn lisäksi täältä löytyy myös toinen yökerho, Zantika, joka on paikallisten suosima paikka. Zantikassa ei oo vielä ite tullu koskaan käytyä, mutta asutaan ihan tässä naapurissa ja meno vaikuttaa olevan joka kerta todella hyvä. Hyvää musiikkia ja paljon väkeä! Vaikka Khao Lak ei olekaan mikään bilemesta, löytyy täältä monia erilaisia pubeja kuten Happy Snapper (joka on yksi tunnetuimmista pubeista ja myös meikäläisen lemppari), The Sparrow ja Gecko Bar.

Jos haluatte tietää vielä jotain Khao Lakista tai mun reissusta muuten vaan niin vastaan mielelläni kysymyksiin! :)

2/05/2015

LÄHDÖSSÄ ULKOMAILLE?

Aika monesti on tullut reissun aikana todettua, että "ei hitto miks mä olin näin tyhmä..." kun on huomannut että jotain on jäänyt Suomeen tai jotain on ottanut ihan turhaan mukaan. Muutenkin ajattelin että olis kiva kertoa henkilökohtaisia vinkkejä muille ulkomaille suuntaaville blogini lukijoille ja myös samalla muistuttaa vähän itseään näistä "mokista" mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Nämä alla olevat vinkit/muistutukset (miksikä niitä nyt sitten kutsuisikaan...) on mun omia mielipiteitä ja ajatuksia, mutta mun mielestä kivoja asioita myös jakaa teidän kanssanne ja toivottavasti joku pidemmäksi aikaa ulkomaille lähtevä saa tästä myös jotain hyötyä!
Ensimmäisenä mieleeni juolahtaa se pakkaaminen ennen reissuun lähtöä... En suunnitellut kirjaimellisesti yhtään mitään mitä ottaa mukaan ja mitä ei, ja sen kyllä huomaa! Mun matkalaukusta löytyy nimittäin kaikki pikkarit jotka vaan omistan, nätti maksimekko sekä maksihame jos vaikka tarvii jossain kivoissa bileissä sekä korkkarit samaisesta syystä. Ensinnäkin herää kysymys että miksi ihmeessä oon pakannut korkkarit mukaan? a. ne vie ihan sikana tilaa ja b. en käytä ikinä korkkareita edes suomessa niin miksi rehasin ne maapallon toiselle puolelle mukaan? ilmeisesti just in case, kuten myös just in case - mekko ja hamonen jota en oo kertaakaan käyttänyt. Olisin myös erittäin hyvin pärjännyt vähemmälläkin määrällä pikkareita, kun käydään pesemässä pyykkejä viikottain ja suurin osa ajasta menee bikinit päällä. Joten, mitä tästä opimmekaan... seuraavalla kerralla kun lähden pidemmäksi aikaa reissuun, jätän kyllä kaikki "just in case" jutut himaan. Näiden lisäksi pakkasin myös ihan turhaan mukaan kaikki kosmetiikka tuotteet kolmeksi kuukaudeksi. Onhan se tietenkin kiva että on ne omat tutut ja turvalliset shampoot, ihonhoitotuotteet ja muut, mutta kyllä niitä täältäkin löytyy pilvin pimein. Mulla tais olla 3 pussukkaa täynnä erilaisia puteleita sekä purnukoita, ja nämä meikkipussukathan paino siellä matkalaukussa kaikista eniten, ja hyvin olisin pärjännyt ekan päivän hammasharjalla, ja ostanut täältä sitten kaiken tarpeellisen, myöskin puolet halvemmalla. Pakkasin myös mukaan kaikki omistamani bikinit enkä oikeen tiedä mitä ajattelin siinäkin vaiheessa. Kyllähän mä oon aikasemmin Thaimaassa käynyt ja tiesin että täältä löytyy niitä biksuja miljoonassa eri värissä joka nurkan takaa.. Pakkasin myös mukaan juttuja joita suunnittelin jättäväni tänne, mutta kysymys kuuluu, miksi rehasin ne mukaan Thaimaahan jotta voin jättää ne tänne kun yhtä hyvin olisin voinut heittää ne vaikka Suomessa roskiin tai viedä johonkin keräykseen? 
Samalla kun pakkasin laukkua en myöskään tullut ajatelleeksi, että kyllähän näiden kolmen kuukauden aikana tulee totuttua tähän ilmastoon joten jätin kaikki pitkähihaiset kotiin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta kun täällä on 2 kuukautta lusinut niin +25 astetta tuntuu aamuisin ihan tosi kylmältä kun päivällä lämpötila kohoaa siihen +30-40 asteeseen. Onneksi täällä Khao Lakin keskustassa on urheilukauppa josta kävin sitten ostamassa takin itelleni :D Innolla odotan Suomeen palaamista kun siellä on luultavasti se -25 astetta... 
Toinen juttu mikä olisi pitänyt hoitaa vähän eri tavalla, oli tietenkin kaikki nämä käytännön asiat ennen reissuun lähtemistä. Mun piti muun muassa käydä ottamassa hepatit B rokotus ennen lähtöä, mutta minä, joka aina jätän kaiken viime tippaan, jätin tietenkin myös tämän rokotuksen ottamisen sen verran myöhälle, joka johti siihen, että mulle jouduttiin tekemään joku nopeutettu ohjelma joka sitten kustansikin 115€ enemmän kun normaali hepatit B rokotuksen ottaminen. Myös täällä Thaimaassa ollessa meidän viisumeiden pidentäminen jäi jostain kumman syystä ihan viime tinkaan ja lähdettiinkin viimisenä mahdollisena päivänä pidentämään sitä viisumia. Kovaa me puhuttiin että hoidetaan se heti alta pois kun päästään perille, mutta eipä tietenkään... Kaikki meni onneksi tosi hyvin ja saatiin helposti 30 päivää lisää meidän viisumeihin :)
Matkavakuutuksenkin otin päivää ennen lähtöä enkä mä tietenkään edes muistanut tulostaa matkavakuutuskorttia (tai dokumenttia) ennen lähtöä. Tähän asti ei oo onneksi vielä tapahtunut mitään suurempaa vahinkoa mutta eihän sitä koskaan tiedä!
En myöskään ostanut 23 tunnin matkustamisen ajaksi mitään lehtiä tai kirjaa enkä tietenkään ladannut puhelimeen uutta musaa... Miten mä oikeesti aattelin että saan 23 tuntia kulumaan nopeesti ilman mitään viihdykkeitä? Kyllä mä loppujen lopuksi ostin lentokentältä kirjan jota on ollut ihan kiva lukea välillä ja kyllä ne vanhat repeatillä pilalle soitetut lempibiisit kuulosti loppu peleissä ihan kivoilta kun musiikin kuuntelemisen sijasta vaihtoehtona olis ollut kinkkiperheen huutojen kestämistä.
Täällä Thaimaassa on tullut nyt pyörittyä 2 kuukautta joten aika paljon on kerennyt sattua ja tapahtua täällä maapallon toisella puolella kuten myös koto Suomessakin. Asiat on muuttunut aika reilusti ennen kun reissuun lähdin.  Tässä tuleekin nyt se viimeinen vinkki jokaiselle maailmaan lähtevälle: varaudu siihen että tulet muuttumaan ihmisenä. Okei, ei ehkä ihan noin kirjaimellisesti, kyllä mä edelleen oon se sama Ninni kun tänne tullessa, mutta mun tulevaisuuden suunnitelmat on muuttunut aika paljon. Oon aina ollut intohimoinen ja halunnut tehdä asioita joista pidän ja tavotella unelmiani, mutta täällä se on oikeestaan vahvistunut entistä enemmän. Kaksi kuukautta ei oo mikään pitkä aika, mutta oon kasvanut ihmisenä tosi paljon. Ventovieraiden edessä puhuminen ja eri tilanteisiin heittäytyminen ei enää tunnu miltään ja mä rakastan sitä. Tällasta työtä mä haluan tehdä tulevaisuudessakin. En oo ikinä tiennyt mitä haluan tehdä isona (haha ihan kun olisin vielä pieni lapsi), mutta nyt tiedän ja se tuntuu erittäin hyvältä!

1/20/2015

SNAPSHOTS

Viime päivien aikana ei oo tapahtunut oikeestaan mitään erikoista. Jennin vanhemmat tuli reilu viikko sitten ja ne lähtikin tossa eilen takaisin suomeen. Jennin porukat toi mukanaan vähän suomalaisia herkkuja kuten salmiakkia ja lakuja, ja voin kertoa että oli näkemisen arvoiset ilmeet taikkujen kasvoilla kun ne maisto ekaa kertaa salmiakkia, eli thaimaalaisittain "finnish black candyä" :D Tuntuu ihan hassulta että omat vanhemmat saapuu tänne viikon päästä ja kun ne lähtee kotiin meilläkin on enää kuukausi jäljellä. Aika on mennyt ihan sairaan nopeesti! Oon varmaan sanonut ton saman lauseen joka postausessa, haha :D
Oon jo hetken aikaan harkinnut gopron hankkimista kun ei nää puhelimella otetut kuvat oikeen miellytä enää silmää. Täältä Thaimaasta sais tietenkin vähän edullisemmin noita GoPro kameroita, mutta se 300-500€ laittaminen kameraan jota ei ehkä kuitenkaan tuu käytettyä suomessa niin paljon vähän mietityttää. Joka päivä mä töissä siitä goprosta haaveilen, varsinkin kun sais snorklatessa niin hyvää materiaalia... Onhan mulla tietenkin toi järkkäri, mutta sitä on niin hankala roudata paikasta toiseen. Ehkä mä laitan ton gopron hankkimisen vielä hetkeksi kuitenkin mietintämyssyn alle...

1/07/2015

SURIN ISLANDS

...Muutama kuva mun hehkuttamasta Surinista!