1/20/2015

SNAPSHOTS

Viime päivien aikana ei oo tapahtunut oikeestaan mitään erikoista. Jennin vanhemmat tuli reilu viikko sitten ja ne lähtikin tossa eilen takaisin suomeen. Jennin porukat toi mukanaan vähän suomalaisia herkkuja kuten salmiakkia ja lakuja, ja voin kertoa että oli näkemisen arvoiset ilmeet taikkujen kasvoilla kun ne maisto ekaa kertaa salmiakkia, eli thaimaalaisittain "finnish black candyä" :D Tuntuu ihan hassulta että omat vanhemmat saapuu tänne viikon päästä ja kun ne lähtee kotiin meilläkin on enää kuukausi jäljellä. Aika on mennyt ihan sairaan nopeesti! Oon varmaan sanonut ton saman lauseen joka postausessa, haha :D
Oon jo hetken aikaan harkinnut gopron hankkimista kun ei nää puhelimella otetut kuvat oikeen miellytä enää silmää. Täältä Thaimaasta sais tietenkin vähän edullisemmin noita GoPro kameroita, mutta se 300-500€ laittaminen kameraan jota ei ehkä kuitenkaan tuu käytettyä suomessa niin paljon vähän mietityttää. Joka päivä mä töissä siitä goprosta haaveilen, varsinkin kun sais snorklatessa niin hyvää materiaalia... Onhan mulla tietenkin toi järkkäri, mutta sitä on niin hankala roudata paikasta toiseen. Ehkä mä laitan ton gopron hankkimisen vielä hetkeksi kuitenkin mietintämyssyn alle...

1/07/2015

SURIN ISLANDS

...Muutama kuva mun hehkuttamasta Surinista!

1/06/2015

Kuukausi takana

En voi käsittää, että ollaan oltu täällä jo kokonainen kuukausi! Tuntuu ihan siltä, että tultiin Phuketin lentokentälle vasta muutama hassu päivä sitten... Onneksi on vielä kaksi kokonaista kuukautta edessä en nimittäin millään haluis lähteä täältä kotiin! Kaikki on sujunut edellisen postauksen jälkeen paremmin kun hyvin. Mitään vastoinkäymisiä ei oikeestaan oo ollenkaan tullut vastaan mun ruokamyrkytystä lukuunottamatta. Siitäkin selvittiin onneksi (onneksi ja onneksi...) vaan yhden yön oksentelun kanssa...
Joulusta mulla on hieman huonot fiilikset koska sillon mulla iski ekaa kertaa koti-ikävä. Meillä oli töistä vapaata ja vietettiin Jennin kanssa perus rantapäivää, käytiin syömässä runsas aamupala ja sitä rataa... Päivittelin ensin innoissani Facebookiin kuinka ihanaa on viettää erilainen joulu, mutta sitten kun kaikki läheiset, perhe ja ystävät, julkaisi instan ja facen täyteen joulukuvia ruuasta, lahjoista ja muista perinteistä se koti-ikävä alkoikin hiipiä esiin. Olisin voinut antaa mitä vaan, että olisin saanut viettää jouluaaton mun läheisten kanssa. Vaikka meillä olikin Jennin kanssa päivällä molemmilla kova koti-ikävä lähdettiin juhlimaan joulua rantabaariin muiden firmojen oppaiden kanssa ja pakko sanoa, että loppu peleissä mulla oli ihan mahtava ja ikimuistonen joulu vaikka en saanutkaan kaipaamaani jouluruokaa ja saunaa.
Kolme viikkoa ollaan nyt työskennelty Lovella enkä kyllä voisi parempaa työtä itselleni toivoa. Joka päivä on ihan erilainen ja joka päivä tulee vastaan erilaisia haasteita eri tilanteissa. Aluksi oltiin Jennin kanssa ihan sivussa seuraamassa miten päivät menee mutta nyt ollaan jo vedetty itse noita retkiä ja hyvin on molemmilla mennyt. Aamulla tehdään check-in jonka jälkeen siirrytään veneille jotka vie meidät kohteeseen. Love tekee retkiä Similaneille, Tachaille sekä Surinille joten ei tarvitse joka päivä olla samassa paikassa joka on tosi kiva. Mun ehdoton lemppari on Surin ja suosittelen sitä vahvasti kaikille jotka haluaa snorklausretkelle. Similanin saaret kärsi sen verran paljon tsunamista jonka takia myös vedenalainen elämä tuhoutu joten siellä ei hirveesti mitään näy, toisin kun Surinin saari joka on sen verran kauempana. Surinilla ei myöskään ole samanlaista turistimäärä kun Similaneilla joka on ehdottomasti plussaa. Onneksi nämä yllä mainitut kansallispuistot yrittää kovasti taistella turistien aiheuttamia haittoja vastaan, ettei nämä ihanat maisemat tuhoutuisi kokonaan meidän takia.
Ihanan työympäristön lisäksi meillä on ihan loistava työilmapiiri! Nää ihmiset on vaan niin ihania enkä halua edes ajatella kuinka kova ikävä näitä tyyppejä tulee. Vaikka ollaan oltu täällä niin vähän aikaa niin tuntuu ihan siltä että oltas kaikki yhtä isoa perhettä. Kukaan ei jätä ikinä ketään ulkopuolella ja kaikki pitää niin hyvää huolta toisistaan. Miksi ihmiset ei suomessa oo samanlaisia kysympähän vaan?

Yksi mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli ehdottomasti myös Tsunamin 10 vuotis muistotilaisuus. Meillä oli ihan normi työpäivä ja tilaisuus alko jo päivällä joten ei sinne keritty mutta mentiin rannalle lähettämään lyhty taivaalle. Oli ihan mielettömän hienon näköstä, kun taivaalla leijaili satoja lyhtyjä samaan aikaan. Kerroinkin jo aikasemmin, että käytiin jokunen viikko sitten tsunamimuseossa ja nyt sen viereen on rakennettu vielä Tsunami Memorial Park joka avattiin sillon 10 vuotispäivänä. Kannattaa käydä piipahtamassa tuolla Memorial Parkissa jos Khao Lakin suunnilla koskaan tulee pyörittyä. Veti aika hiljaseksi tämäkin mesta.
Uutena vuotena Lovella oli isot bileet johon oli kutsuttu ihan kaikki yrityksessä työskentelevät ihmiset. Meitä taiskin olla loppujen lopuksi yhteensä 120 viettämässä uutta vuotta :D Ilta alkoi hyvän ruuan ja seurustelun parissa jonka jälkeen jaettiin "secret santa" tyylisesti joululahjoja. Harmitti niin kovaa kun meidän piti poistua juhlapaikalta niin aikasin kun siellä oli niin hyvä meno ja kun siirryttiin toiseen paikkaan juhlistamaan vuoden vaihtumista fiilis laski ihan totaalisesti. Mentiin jennin kanssa nukkumaan jo kahden aikaan joten meillä ei ollut mikään hirveen railakas ilta. Mulla oli muutenkin edeltävänä yönä ollut se ruokamyrkytys joten voitte varmaan kuvitella kuinka kuollut ja nälkäinen mä olin!
Uuden vuoden jälkeen ei oikeestaan olekaan tapahtunut mitään muuta jännää kun pelkkää työntekoa. Eilen Jennillä oli vapari ja tänään onkin mun vuoro viettää vapaapäivää jonka olen kuluttanut rannalla loikoilless ja nyt istuskelen partsilla kirjottamassa kyseistä postausta. Ens viikolla meidän pitää varmaan käydä vähän viisumiasioilla joten saa nähdä selvitäänkö ihan Phuketin reissulla vai täytyykö lähteä vähän pidemmälle reissulle, mutta se selviää sitten! Oikeen hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille ♥