11/28/2015

AS ANY JOURNEY, WHO YOU TRAVEL WITH CAN BE MORE IMPORTANT THAN YOUR DESTINATION

Noin vuosi sitten seisoin itkien hyvästelemässä läheisiäni parhaan ystäväni Jennin kanssa. Muistan vieläkin kuinka osa musta halus kääntyä Check innistä takasin ja jäädä vaan Suomeen kun taas osa musta oli niin innoissaan ettei reilu 20 tunnin istuminen lentokoneessa tuntunut missään. Muistan kun molemmat Jennin kanssa istuttiin lentokoneessa kohti ensimmäistä vaihtoa joka oli Manchesterissa. Ajatus siitä, että tulen viettämään seuraavat 3 kuukautta Thaimaan auringon alla parhaan ystäväni kanssa tuntui niin epätodelliselta. Ajatus siitä, etten näe mun ystäviä, perhettä ja silloista poikaystävää kolmeen kuukauteen tuntui niin kamalalta. Voin kertoa että niiden uusien ystävien hyvästeleminen siellä Thaimaan päässä oli paljon kamalempaa...
Reilu 20 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin kuin päästiinkin asettumaan aloilleen meidän väliaikaiseen pikku bungaloviin ja siitä se meidän yhteinen matka sitten alkoikin. Lisää meidän työharjoittelusta voitte käydä lukemassa muun muassa täältä: click!
Oon niin onnellinen että päätin lähteä ulkomaille suorittamaan osan opinnoistani työharjoittelun muodossa vaikka siitä onkin koitunut aika paljon stressiä kun on joutunut kirimään muita opinnoissa ja kursseissa jotka jäivät harjoittelun takia suorittamatta. Kaikki se mitä oon oppinut, nähnyt ja kokenut on kasvattanut musta paljon vahvemman ihmisen. Suuri kiitos niin onnistuneesta ja ikimuistoisesta reissusta kuuluu myös Jennille. En usko, että mulla olis ollut yhtä mahtavaa Thaimaassa ellei Jenni olis ollut mukana. Vaikka 3 kuukautta onkin loppujen lopuksi lyhyt aika, koettiin me Jennin kanssa todella paljon matkamme varrella. Vietettiin kolmen kuukauden aikana kirjaimellisesti aikaa toistemme kanssa 24/7, nukuttiin samassa sängyssä, työskenneltiin samassa firmassa ja vietettiin myös vapaapäivät toistemme kanssa. Tiedän, että monet kehottaa lähtemään maailmalle yksin, oli suunnitelmissa sitten vaihto-oppilaaksi meneminen tai työharjoittelu, mutta mua ei kaduta sitten tippaakaan että otin ton mun paremman puoliskoni mukaan!
Oltiin Jennin kanssa läheisiä jo ennen lähtöä, mutta reissun jälkeen meistä on tullut entistä läheisempiä. Jokunen aika sitten keskusteltiin muutaman luokkalaisen kanssa kuinka tässä vaiheessa elämää oikeasti löytää ne aidot ystävät ja oon niin onnellinen, että mulla on niitä Jennin lisäksi kourallinen vieressäni! Menkää maailmalle, tutkiskelkaa ja oppikaa paras ystävä vieressänne! En tiedä oikeasti mitään parempaa. Seuraavaa reissua siis odotellessa ;)

11/24/2015

35 NELIÖTÄ

Niinkun otsikosta saattaa ymmärtää, on tänään vuorossa meikäläisen kodin esitteleminen! Koko blogihistorian aikana, mulla ei oo tainnut olla kertaakaan esittelyä mun kodista, ainoastaan jostain yksityiskohdista joten koin että ny on oikea aika esitellä mun 35 neliön yksiötä muidenkin kanssa!
Mulla on kestänyt aika kauan löytää se oma juttu sisustuksessa. Välillä oon tykännyt pinkin ja harmaan yhdistelemisestä ja välillä taas pelkkää valkoista harmaiden yksityiskohtien kanssa. Nykyään mun tyylinen sisustus on muuttunut vähän maanläheisempään joka näkyy muun muassa mun itse tehdyssä "kirjahyllyssä" tai heinäseiväs tikkaista. Tykkään yhdistellä kuitenkin tämän mun rustiikkivillityksen kaveriksi modernia ja simppeliä twistiä.
Kyseisessä yksiössä on tullut asuttua jo reilu vuoden ja vieläkin tuntuu siltä, että täältä puuttuu moni asia. Esimerkiksi keittiönpöydän ja tuolien uusiminen on ollut agendalla jo hetken mutta jotenkin sitä on aina miettinyt että saavat kelvata kunnes muutan isompaan asuntoon. Pitemmittä puheitta, tässä muutamat kuvat meikäläisen kodista:
Plussaa tässä asunnossa on ehdottomasti se, että kaikki mahdolliset remontit on tehty juuri ennen kun itse muutin tänne. Myöskin mun naapurit ovat todella mukavia ja harvemmin seinän takaa mitään ylimääräistä meteliäkään kuuluu. Tiedä sitten jos mun seinänaapurit on tässä asiassa ihan samaa mieltä :D Jos jotain negatiivista tästä asunnosta pitäisi etsiä niin keittiön pieneys on ehkä ainut joka on jotenkin ärsyttänyt. Rakastan ruoan laittamista, etenkin leipomista, mutta mun pienehkön keittiön (jossa laskemistilaa on todella rajallisesti) takia harvemmin tekee mieli panostaa ruoanlaittoon. Välillä oon jopa vatkannut kermat lattialla... Seuraavan kerran kun muutan, pidän kyllä huolen että keittiössä on ainakin 2 metriä enemmän laskemistilaa kuin nykysessä köökissäni!

11/23/2015

BLOOD LIONS

Välillä pysähdyn miettimään, miksi opiskelen matkailualan restonomiksi kun tämä kyseinen ala sisältää niin paljon negatiivisia puolia. On seksiturismia, huumematkailua ja ties mitä muita joista en edes minä matkailualan opiskelijana ole tietoinen. Muutama päivä sitten Turun kinopalatsissa oli Suomen ensi-illassa Blood Lions niminen dokumentti joka kertoi yhdestä matkailun hämäristä puolista, nimittäin trofeebisneksestä. Siitä miten Etelä-Afrikassa kasvatetaan, jalostetaan ja pidetään leijonia (ja muita eläimiä) vangittuna trofeemesästysturismia varten. Trofemetsästystursmi tarkoittaa siis sitä, että eläimet pidetään aidatulla alueella ja metsästäjä, toisin sanoen turisti, saa tämän eläimen ampua ja muistoksi itselleen eläimen tietyn osan, kuten sarvet, pään tai taljan. Karua tässä on se, että myös Suomesta järjestetään näitä kyseisiä metsästysretkiä eikä useimmilla turisteilla ole pienintä hajuakaan siitä, millaisesta toiminnasta oikeasti on kyse. Myös useailla nuorilla jotka lähtevät vapaaehtoistyömatkoille Etelä-Afrikkaan erilaisille leijonafarmeille ei ole mitään hajua mihin nämä leijonanpennut lopulta päätyvät. Monet farmit huijaavat nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä sillä, että päästävät leijonat takaisin luontoon vaikka totuus on se, että ne ensinnäkin erottavat pennut emoiltaan 2 viikon ikäisinä, kasvattavat niitä vapaaehtoistyöntekijöiden avulla jotka maksavat ajastaan farmilla suurinpiirtein 2000-3000€ ja leijonien ollessaan noin vuoden parin ikäisiä myyvät he leijonat eteenpäin farmeille joihin turistit pääsevät näitä eläimiä huvin vuoksi ampumaan. Jos siellä ruudun toisella puolella on vapaaehtoistyöskentelemisestä harkistevia, ottakaa asioista selvää ennen kun päätätte mihin menette työskentelemään.
Esimerkiksi Australiassa sekä Ranskassa ollaan kielletty näiden kyseisten trofeiden tuominen maahan josta Suomen pitäisi ehdottomasti ottaa mallia. Kyseessä on todella iso bisnes ja vaikka Suomessakin kiellettäisiin trofeiden tuominen maahan, ei se pysäytä koko bisnestä. Dokumentin päätavoitteena onkin lähinnä jakaa ihmisten keskelle tietoisuutta kyseisestä bisneksestä ja siitä millaisia eettisiä ongelmia bisneksestä syntyy. Jos minä edes yhden ihmisen oon tavoittanut mun postauksella ja jakanut tietoa asiasta eteenpäin olen erittäin tyytyväinen.
kuva: www.bloodlions.org
Kyseistä bisnestä ei ole ainoastaan Etelä-Afrikassa, vaan joka puolella maailmaa. Pitäkää siis matkusteltaessa silmänne auki. Se mikä ei näytä tai tunnu hyvältä ei usein myöskään ole oikein. Olen myös itse Thaimaassa matkusteltaessa käynyt esimerkiksi norsusafareilla tai apinanäytöksissä ja pakko myöntää, että tämän dokumentin nähtyä mua alko oikeasti hävettää. En ole aikasemmin tajunnut asian vakavuutta ennen kun näin Blood Lions dokumentin. Kehotan jokaista siellä ruudun toisella puolella katsomaan kyseisen dokumentin tai ainakin käymään heidän nettisivuillaan (http://www.bloodlions.org/). Toivon mukaan saataisiin Suomessakin, myös ympäri maailmaa, lisää tietoa asiasta ja kiellettäisiin myös Suomessa trofeiden tuominen maahan jotta saataisiin tämä karu bisnes edes muutamalla prosentilla vähennettyä. Suurin osa trofemetsästäjistä ja vapaaehtoistyöntekijöistä tulee Afrikan ulkopuolelta joten tietoisuus asiasta vähentäisi huomattavasti trofemetsästyksen kysyntää! Pyydän teitä kaikkia kertomaan asiasta eteenpäin. Jakakaa tietoa ystävienne ja perheenne kesken ja yritetään yhdessä vähentää tätä karua bisnestä sillä tämä ei ole oikein, ei ole oikein kasvattaa leijonia metsästyksen vuoksi.
"Breeding magnificent wild creatures like lions in camps so that they can be slaughtered for ego and money is unconscionable and should be outlawed. Lions have the right to live in the wild and to continue playing their unique role within the ecological communities of Africa. The continued existence of the canned hunting industry is a moral outrage that diminishes us all. This important film shines a light into the dark corners of this ugly business."

- Cormac Cullinan, Cullinan & Associates Incorporated

11/22/2015

AUTUMN OUTFITS

Vaikka blogi onkin ollut lähes puoli vuotta hiljaiselossa, oon kerinnyt syksyn aikana näpsiä ihan kivoja asukuvia huvin vuoksi jotka ajattelin jakaa teidän nähtäväksi myös tänne blogin puolelle! Tajusin tätä kollaasia tehdessä, että näistä syksyn asukuvista on tullut aika kivoja otoksia kun ei oo ollut sellaista "väkinäistä" poseeraamista ja kuvaamista vaan sen takia että saa blogin päivitettyä. Tässä kuitenkin muutama kuva kuluneelta syksyltä:
Omia lemppariasuja on ehdottomasti molemmat alimmaiset asut. Alimman rivin oikeanpuolimmainen leotakki on yksi mun parhaista kirpparilöydöistä, nimittäin kyseinen takki makso vaivaiset 8€! 

11/19/2015

FAZER CAFÈ

Keneltäkään Turun keskustassa liikkuvalla ei varmastikaan ole mennyt ohi, että kauppatorin laidalle Hansakortteliin Suomen vanhimman apteekin tiloihin, on avattu uusi tyylikäs Fazer Café. Vaikka kahvila avattiinkin jo lokakuun alkupuolella pääsi meikäläinen sinne vasta toissapäivänä ensimmäistä kertaa nautiskelemaan kahvilan antimista.
Ennen kun alan mitään kyseisestä kahvilasta kertomaan, avaudun tänne sen verran, että mulla on aina ollut todella huono kuva Fazerin kahviloista. Oon aina pitänyt Fazerin kahviloita jotenkin "vanhanaikaisina", tyylittöminä kahviloina ilman mitään persoonallisuutta taikka omaa twistiä. Mulle joka rakastaa kotitekoista, lähituotettua ja sellaisia herkkuja joissa se oma käden jälki näkyy, tuntuu myös Fazer kahviloiden tuotteet mulle liian massatuotannolla valmistetuilta. Tästä voitte siis päätellä, ettei mulla todellakaan ollut minkäänlaisia odotuksia uutta Fazer kahvilaa kohtaan sillä oletin sen olevan niin kuin kaikki muutkin kyseisen ketjun kahvilat. Sisälle astuttuani, kaikki ennakkoluuloni kahvilaa kohtaan hävisivät kuin tuhka tuuleen. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi kahvilan tyylikkääseen sisustukseen joka oli yksinkertainen ja moderni vanhanaikaisilla yksityiskohdilla. Toisena katseeni kiinnittyi tietenkin herkkuihin, ja niitä vitriinit olivat pullollaan. Voin taata, että tästä kahvilasta riittää varmasti jokaiselle jotakin.
Yksi lempi yksityiskohdistani oli ehdottomasti vanha kakluuni! Harmitti hieman että kakluunin eteen oltiin laitettu pöytä täynnä erilaisia lahjapakkauksia jotka peittivät tätä kahvilan kauneinta helmeä. Toinen asia josta hehkutin varmaan puolet vierailuni ajasti oli ehdottomasti kahvilassa roikkuvat lamput! Rakastan sisustuksessa yksinkertaisuutta sekä selkeitä linjoja ja niitä näistä lampuista löytyy jos jostain.
72-paikkaisesta kahvilasta löytyy myös paljon pitkiä pöytiä isommille ryhmille sekä rauhallisia kahden istuttavia paikkoja. Positiivisena yllätyksenä huomasin myös, että istumapaikoille oltiin sijoitettu reilusti pistorasioita joka tekee kyseisestä kahvilasta erinomaisen paikan työskennellä tietokoneen kanssa esimerkiksi koulutehtävien parissa. Huomasin myös, että Fazer Caféssa on tarjolla aamuisin aamupalaa, lounasaikaan keittoa sekä lauantai- ja sunnuntaiaamuisin brunssi. Paikan Googlettamisen tuloksena sain myös huomata, että olin täysin väärässä "massateollisuus"-teoriastani sillä Fazer Caféssa osa tuotteista paistetaan ja valmistetaan paikan päällä ja loput tulevat päivittäin suoraan Fazerin leipomosta. Kahvilan aukioloajoista olin hieman harmissani. Arkisin kahvila on auki 7:30-21, lauantaisin 9-21 ja sunnuntaisin 12-18. Olisin ainakin itse viihtynyt kahvilassa vielä tunnin verran pitempään! Todella moni paikka menee myös Turussa sunnuntaisin erittäin aikaisin kiinni joten olisi kiva, jos olisi paikkoja jotka olisivat kuutta myöhempään sunnuntaisin auki.
Lyhyesti tiivistettynä oli Fazer Café viihtyisä kahvila joka on sopiva kohtauspaikka klassikkoherkkujen että nykyaikaisille kahvittelijoille.

11/18/2015

NO REGRETS IN LIFE. JUST LESSON LEARNED.

Mun mielessä on jo hetken pyörinyt uuden blogin aloittaminen josta ei kuitenkaan oo koskaan tullut mitään. Itseasiassa oon myös tätä samaista pohjaa, samalla otsikolla, työstänyt useasti mutta en oo vaan koskaan saanut aikaiseksi painaa "julkaise" nappia. Oon toisaalta ihan tyytyväinen tähän päätökseen sillä edellinen sisältö oli paljon syvällisempi joka sisälsi paljon henkilökohtaisempaa löpinää jota tulette tässä postauksessa lukemaan. Tappeleminen html-koodien sekä ulkoasuongelmien kanssa on myös laittanut hieman kapuloita rattaisiin joten päätin kylmästi kääntää vanhan blogini takaisin julkiseksi ja jatkaa täällä päivittelemistä. Viime postauksesta onkin jo lähes puoli vuotta aikaa ja ajat ovat muuttuneet aika reilusti kyseisen postauksen julkaisemisen jälkeen. Alkukesä on ollut mulle henkisesti todella raskas. Edessä on ollut ero poikaystäväni kanssa, jonka käsittelemisessä on tullut vastaan vaikka mitä tunteita joista en oo oikeastaan halunnut kenenkään kanssaan puhua. Kesän aikana oon oppinut että puhuminen auttaa ja tajunnut ketä ne oikeat ystävät on ja kenelle voin jakaa kaiken. Ketkä ovat niitä ystäviä jotka kuuntelevat mun päivittäisiä turhia löpinöitä vaikka keskellä yötä. Oon joutunut lähes 6 vuoden seurustelemisen jälkeen oikeasti osata elää sitä omaa elämää joka on ollut omalla kohdalla ehkä se suurin haaste. Se tunne kun ei oo enää sitä miespuolista henkilöä elämässä joka tukee sua joka asiassa ja on siinä tilanteessa missä tahansa on ollut erittäin outoa. Toisaalta tämä kesä on ollut yks elämäni parhaista mutta samalla myös yksi henkisesti vaikeimmista. Vaikka kesä on ollut täynnä vastoinkäymyisiä oon kuitenin kasvanut ja aikuistunut todella paljon!
Yritin pitkään lykätä eron ja muiden päässä pyörivien asioiden käsittelemistä jonka seurauksena tuli töppäiltyä aika pahasti kun sitä tunneryöppyä yritti bilettämisellä ja muilla menoilla välttää. Jossain vaiheessa kesää kuitenkin tajusin, ettei tää elämä voi mennä näin. Tai mä en enää halunnut elää sellasta elämää. Jossain vaiheessa kesää totesin, etten edes tunne enää itseäni jonka seurauksena se onnellisempi iloinen Ninni alkoi taas kaivautua esiin. En tiedä mitä olisin tehnyt jos mun rinnalla ei olis seissyt niin ihania ja tsemppaavia ihmisiä kuin silloin. Tää kuullostaa nyt jotenkin erittäin dramaattiselta kun sen näin kirjoittaa mutta sitä koko tunnetta on vaan todella vaikea pukea sanoiksi.

Kuten sanoin, on mun kesässä myös ollut paljon upeita hetkiä joka on tehnyt tästä kesästä ehdottomasti yhden parhaista kesistä ikinä! Vaikka oonkin elänyt aika pitkälti eat - sleep - work - repeat taktiikalla oon myös kerinnyt käymään festareilla, tavannut uusia ihania ihmisiä ja viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. On tullut vietettyä juhannusta Himos festareilla, piipahdettua Kristiinankaupungissa perinteisillä kesämarkkinoilla ja fiilisteltyä Cheekin paluuta Blockfesteillä, joka oli muuten kesän ehdoton lemppariviikonloppu! Kesän jälkeen oon ollut täynnä energiaa, ja ihme kyllä myös motivaatiota, panostaa kouluun. Tässä alkaa pian olemaan myös opinnäytetyön kirjottaminen aika ajankohtainen aihe agendalla eikä mulla vieläkään ole hivenenkään hajua mistä kirjottaisin. Toki oman kahvilan liiketoimintasuunnitelman kirjottaminen on pyörähtänyt milessä mutta saapi nähdä mihin lopputulokseen päädyn. Itseasiassa istuskelen tässä parhaillaan koulunpenkillä joten taidan jättää tämän postauksen näihin tunnelmiin ja jatkaa koulutehtävien parissa. Palaillaan! ♥