11/18/2015

NO REGRETS IN LIFE. JUST LESSON LEARNED.

Mun mielessä on jo hetken pyörinyt uuden blogin aloittaminen josta ei kuitenkaan oo koskaan tullut mitään. Itseasiassa oon myös tätä samaista pohjaa, samalla otsikolla, työstänyt useasti mutta en oo vaan koskaan saanut aikaiseksi painaa "julkaise" nappia. Oon toisaalta ihan tyytyväinen tähän päätökseen sillä edellinen sisältö oli paljon syvällisempi joka sisälsi paljon henkilökohtaisempaa löpinää jota tulette tässä postauksessa lukemaan. Tappeleminen html-koodien sekä ulkoasuongelmien kanssa on myös laittanut hieman kapuloita rattaisiin joten päätin kylmästi kääntää vanhan blogini takaisin julkiseksi ja jatkaa täällä päivittelemistä. Viime postauksesta onkin jo lähes puoli vuotta aikaa ja ajat ovat muuttuneet aika reilusti kyseisen postauksen julkaisemisen jälkeen. Alkukesä on ollut mulle henkisesti todella raskas. Edessä on ollut ero poikaystäväni kanssa, jonka käsittelemisessä on tullut vastaan vaikka mitä tunteita joista en oo oikeastaan halunnut kenenkään kanssaan puhua. Kesän aikana oon oppinut että puhuminen auttaa ja tajunnut ketä ne oikeat ystävät on ja kenelle voin jakaa kaiken. Ketkä ovat niitä ystäviä jotka kuuntelevat mun päivittäisiä turhia löpinöitä vaikka keskellä yötä. Oon joutunut lähes 6 vuoden seurustelemisen jälkeen oikeasti osata elää sitä omaa elämää joka on ollut omalla kohdalla ehkä se suurin haaste. Se tunne kun ei oo enää sitä miespuolista henkilöä elämässä joka tukee sua joka asiassa ja on siinä tilanteessa missä tahansa on ollut erittäin outoa. Toisaalta tämä kesä on ollut yks elämäni parhaista mutta samalla myös yksi henkisesti vaikeimmista. Vaikka kesä on ollut täynnä vastoinkäymyisiä oon kuitenin kasvanut ja aikuistunut todella paljon!
Yritin pitkään lykätä eron ja muiden päässä pyörivien asioiden käsittelemistä jonka seurauksena tuli töppäiltyä aika pahasti kun sitä tunneryöppyä yritti bilettämisellä ja muilla menoilla välttää. Jossain vaiheessa kesää kuitenkin tajusin, ettei tää elämä voi mennä näin. Tai mä en enää halunnut elää sellasta elämää. Jossain vaiheessa kesää totesin, etten edes tunne enää itseäni jonka seurauksena se onnellisempi iloinen Ninni alkoi taas kaivautua esiin. En tiedä mitä olisin tehnyt jos mun rinnalla ei olis seissyt niin ihania ja tsemppaavia ihmisiä kuin silloin. Tää kuullostaa nyt jotenkin erittäin dramaattiselta kun sen näin kirjoittaa mutta sitä koko tunnetta on vaan todella vaikea pukea sanoiksi.

Kuten sanoin, on mun kesässä myös ollut paljon upeita hetkiä joka on tehnyt tästä kesästä ehdottomasti yhden parhaista kesistä ikinä! Vaikka oonkin elänyt aika pitkälti eat - sleep - work - repeat taktiikalla oon myös kerinnyt käymään festareilla, tavannut uusia ihania ihmisiä ja viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa. On tullut vietettyä juhannusta Himos festareilla, piipahdettua Kristiinankaupungissa perinteisillä kesämarkkinoilla ja fiilisteltyä Cheekin paluuta Blockfesteillä, joka oli muuten kesän ehdoton lemppariviikonloppu! Kesän jälkeen oon ollut täynnä energiaa, ja ihme kyllä myös motivaatiota, panostaa kouluun. Tässä alkaa pian olemaan myös opinnäytetyön kirjottaminen aika ajankohtainen aihe agendalla eikä mulla vieläkään ole hivenenkään hajua mistä kirjottaisin. Toki oman kahvilan liiketoimintasuunnitelman kirjottaminen on pyörähtänyt milessä mutta saapi nähdä mihin lopputulokseen päädyn. Itseasiassa istuskelen tässä parhaillaan koulunpenkillä joten taidan jättää tämän postauksen näihin tunnelmiin ja jatkaa koulutehtävien parissa. Palaillaan! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti