12/04/2016

MINUN JOULUNI

Turkuun on viime viikon sisällä laskeutunut hurjasti joulutunnelmaa, joka on myös iskenyt meikäläiseen pahemman kerran. Yleensä en edes vaivaudu laittamaan minkään näköisiä jouluverhoja, tai ylipäätään koristella kämppää joulutunnelmaan, mutta nyt jotain on muuttunut! En tiedä onko se tosiaan nämä Turkuun avatut joulukadut ja joulusillat jotka ovat saaneet munkin joulufiiliksen nousemaan, vai minkä takia oon nyt jo alkanut fiilistelemään joulua. Muutama vuosi sitten joulu ei merkannut mulle läheskään yhtä paljon kun nyt. Oikeastaan taisin ymmärtää joulun merkityksen vasta silloin, kun olimme Thaimaassa työharjoittelussa ja vietin siellä ensimmäisen jouluni poissa perheeni läheisyydestä. Silloin huomasin kuinka ikävöinkään niitä meidän oman perheen perinteitä. Niin kuin varmasti monelle muullekkin, joulu tarkoittaa läheisten kanssa olemista, hyvän ruoan syömistä, antamisen iloa ja ennen kaikkea jouluperinteiden kunnioittamista. Tämä on ehkä vähän hassu juttu, sillä meidän perheellä ei hirveästi enää ole jouluperinteitä. Pienenä muistan, että jouluaatto aloitettiin joulupuurolla ja joulusaunalla. Joulukirkossa oli myös aina pakko käydä. Itseasiassa käytiin siihen asti, kunnes mä sanoin stopin tälle jutulle. Kaikella kunnioituksella tietty, mun mielestä joulukirkossa on se ihan oma vibansa ja se kuuluu monien jouluperinteisiin, mutta musta tuntuu hassulta astella kirkkoon sisälle yhtenä päivänä vuodessa ja kuunnella jotain - ja esittää että mua kiinnostaisi - mihinkä mä en kerta kaikkiaan usko, joten minä en käy joulukirkossa. Joulukirkon sijaan meillä on perheen kanssa esimerkiksi perinteenä vaan hengailla kotona, katsoa telkkarista muun muassa Lumiukkoa - joka on muuten pakko nähdä joka vuosi! Pelaillaan myös usein eri lautapelejä, kuten Scrabblea, jossa oon erittäin huono…

No mitäs meidän joulupöydästä sitten löytyy; meidän joulupöydästä löytyy kaikki perinteiset lanttu- ja porkkanalaatikot. Näiden lisäksi meillä on todella paljon erilaista kalaa, on graavilohta, savulohta ja silliä. Rosollia, lihapullia, keitettyä perunaa, juustoja, no kaikkia perinteisiä jouluruokia. Niin ja tietysti se tärkein, eli joulukinkku! Meidän äiti ei oo ikinä karsinut mitään meidän joulupöydästä, mistä oon todella kiitollinen! Joka vuosi meidän äiti häärää tunti tolkulla keittiössä valmistaen meille ruokaa jota hän ei edes itse syö koska hän on vegetariaani! Nykyään toki autetaan äitiä koko perheen voimin. Itse teen usein meille jälkiruoat koska rakastan leipomista.

Silloin kun asuttiin vielä meidän vanhalla kotipaikkakunnalla, oli pöytä usein katettu useammalle kuin neljälle, sillä saatiin yleensä vieraita jouluaattona tai sitten vietimme jouluaattoa mummolassa. Nykyään vietämme joulua ihan vain perheen kesken, joka on toisaalta ihanaa, vaikka kaipaankin niitä jouluaattoja missä koko suku on kokoontunut. Vaikka meidän isot sukujoulut ovatkin muuttuneet pienempiin joulunviettoihin, rakastan silti joulua yhtä paljon kuin aina ennenkin.


Jouluruokailun jälkeen tulee se jännittävin osuus, eli lahjojen avaaminen. Nykypäivänä ei toki tarvitse piiloutua sohvan taakse jännittyneenä odottaen, että josko se joulupukki toisi säkillisen lahjoja pikku Ninnille. Nykyään se menee niin, että minä itse – joka en muuten ole niin pieni enää, että edes mahtuisin sinne sohvan taakse – saan toimia joulupukkina ja jakaa lahjat. Nykyään myös tiedän suurimmaksi osaksi lahjojen sisällön eikä mun enää tarvitse repiä lahjapaketteja ennätysvauhdilla auki koska haluan kiperästi tietää mitä sieltä löytyy. Joululahjojen avaamisen jälkeen yleensä vaan jatketaan rupattelua glögilasillisen parissa, jos toisenkin, ja syödään paljon, paljon suklaakonvehteja.

Oih kuinka mulle tulikaan ihan hirmuinen joulufiilis tätä blogipostausta kirjoittaessa! Taidanpa keittää kupillisen glögiä ja jatkaa tätä ihanaa vapaata sunnuntaipäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti