1/23/2017

MEDELLÍN

Muutama päivä sitten laskeuduttiin Kolumbian lentokentälle ja suunnattiin meidän buukkaamalle hostellille. Ensivaikutelma suurkaupungista oli hyvä. Joka puolella oli niin paljon värejä. Hostelliin saavuttua, aloin epäröimään onko tää sittenkään niin kiva paikka. Meidän hostelli on nimittäin jonkun baarikadun varrella. Tämä koko alue on muutenkin tosi turistinen. Vaikkakin katujen melut kantautu kämppään samalla tavalla kun oisin itse ollut ulkona kadulla, sain ihan hyvin nukuttua.
Saavuttua Medellíniin käytiin tsekkaamassa vähän paikkoja. Tästä meidän hostellilta kävelee parissa minuutissa ihanan puiston läpi keskelle suurkaupungin vilskettä. Jotenkin ihana miten ne on saanut eroteltua nämä ns backpacker-alueet tuosta suurkaupungista. En osannut yhtään odottaa, kuinka suuri tämä kaupunki on. Isoja rakennuksia, paljon liikennettä, paljon poliiseja, ketjurafloja... Tosiaan ketjurafloista nämä Etelä-Amerikkalaiset tykkää. En tiedä miksi, mutta niitä löytyy ainakin täältä Medellínistä varmaan enemmän kuin paikallisia mestoja.
Tokana päivänä käytiin tiedepuistossa. Siellä oli paljon eri osuuksia. Kahdessa ensimmäisessä oli useita akvaarioita sekä terraarioita. Kolmannessa rakennuksessa oli tiedettä voimasta ja siitä eteenpäin ajasta sekä äänestä. 
Eilen lähdettiin käymään Mathiaksen kanssa kahvikiertueella. Odotin kyseistä retkeä niin paljon! Aamulla kuitenkin oli tosi heikko olo enkä ollut varma jaksanko kiertää tunti tolkulla jossain kahvitilalla. Päätettiin kuitenkin lähteä, joka osottautui hyväksi ideaksi. 10 aamulla meitä tuli hakemaan espanjaa puhuva mies jolla oli syntyperäinen Kanadalainen tulkki mukana nimeltä Alexander. Tää Alexander oli ihan mahtava tyyppi! Löydettiin samantien yhteinen sävel, muun muassa missäs muuallakaan kuin jääkiekon parissa.
Ajomatkaa hostellilta tilalle oli noin 40 minuuttia. Jouduttiin patikoimaan isoa mäkeä alas vielä 10 minuuttia ennen kuin päästiin kokonaan perille kohteeseen. Odotin että meitä olisi ollut useampi, mutta saatiin Mathiaksen kanssa ihan priva kiertue! Paikka oli pieni perheomisteine  autenttinen kahvitila, jossa kaikki tehdään mahdollisimman luonnollisesti. Jokainen joka on katsonut Narcosia voi kuvitella miltä kyseinen paikka aluksi vaikutti. 2 nuorta valkoista turistia menee yksin keskelle peltoa 20 Kolumbialaisen keskelle... Olin ihan varma, että kahvitila toimii jonain peitteenä paljon suuremmalle bisnekselle, mutta onneksi olin väärässä.
Tourilla saatiin kuulla kaikki kahvin valmistuksesta. Kahvimarjojen poiminnasta papujen paahtamiseen asti. Päästiin myös itse poimimaan kahvimarjoja. Lopuksi saatiin myös paahtaa oman mielen mukaan papuja, jauhaa ne ja lopuksi keittää jauhetuista pavuista kahvia. Enkä oo muuten ikinä maistanut yhtä hyvää kahvia! Kolumbiassa on maailman parasta kahvia! Ja tämä on itseasiassa ihan faktaa, ei vaan meikäläisen mielipide.
Kiertueen jälkeen hampparoitiin samainen mäki ylös ja mäen päällä parveili pari aseistettua poliisia. Taas se Narcos-sarja vilahti pikakelauksella pään sisällä. Poliisisedät tutki meikäläisen laukun, kurkkas auton takaluukkuun, kysy muutaman kysymyksen ja päästi meidät meneen. En tiedä oikeeta syytä miksi ne siellä keskellä ei mitään parveili, mutta Alexander selitti meille jostain köyhistä perheistä jotka lyöttäytyvät yhteen toisien perheiden kanssa ja toisinaan aiheuttavat häiriötä, varsinki  jos tunkeutuu vahingossa "heidän alueelle". Näitä holtittomia perheitä ne poliisisedät oli ilmeisesti kyttäilemässä. Mene ja tiedä, mikä se oikea syy oli.
Hostelliin saavuttua olin ihan kuollu. Nukuin miltei kello neljästä päivällä aamuun asti. Nyt oonkin sitten kipeenä... Enkä päässyt tän päivän Pablo Escobar retkelle. Harmittaa niin suunnattomasti! Vaikka kuumetta ei vaikuttaisi enää olevan päätin jättää välistä kun huomenna jatketaan matkaa Cartagenaan. Cartagenasta ois tarkotus matkustella muihinkin rantamestoihin, mutta mitään suurempia suunnitelmia ei vielä ole. Meillä ei itseasiassa oo edes lentoja koska jostain syystä lentoyhtiö ei hyväksy kummankaan korttia... Saa nähdä mitä keksitään, ehkä täältä löytyy kyseisen lentoyhtiön toimisto jostain..?

1/19/2017

CUSCO & MACHU PICCHU

Saavuttiin Cuscoon 12. päivä ja ensivaikutelma kaupungista oli tosi hyvä. Majottauduttiin Pariwana nimiseen hostelliin, joka myös osottautui erittäin hyväksi valinnaksi. En oo ikinä aikaisemmin asunut hostelleissa ja ensi kokemukseksi tää on ollu ihan super kiva! Nukutaan Mathiaksen kanssa 10 hengen dormissa. Tähän asti ei ainakaan oo ollut sen suurempia ongelmia kanssa-asuvien kanssa. Kaikki täällä vaikuttaa niin mukavilta ja lepposilta.
Cusco sijaitsee noin 3,5 km korkeudessa, joten ekana päivänä oli tosi tokkurainen olo. Johtuen varmaankin tästä korkeudesta. Tokana päivänä oli jo paljon parempi olo ja mentiin ilmaiselle kaupunkikierrokselle, joka osottautui todella hyväksi ideaksi. Saatiin niin paljon tietoa Cuscon historiasta ja paljon hyviä vinkkejä mitä kaupungissa voi tehdä. Tässä muutama kuva kyseiseltä kierrokselta:
Kyseisellä kierroksella saatiin myös kuulla, että tällä Cuscossa on suklaamuseo. Siis suklaamuseo! Meidän oli pakko päästä sinne, tai siis mun oli pakko päästä... saatiin maistella eri suklaita sekä suklaaliköörejä. Saatiin myös tietty kuulla kaikki suklaan historiasta ja sen valmistusprosessista. Täällä Perussa valmistetaan suurimmaksi osaksi ainoastaan kaakaota, joka sitten lähetetään eteenpäin suuriin suklaatehtaisiin, kuten Belgiaan.
Sunnuntaina herättiin aikaisin aamulla ja meidän matka kohti Machu Picchua vihdoin ja viimein alkoi! 6:00 meidät tultiin hakemaan meidän hostellista, josta jatkettiin matkaa Lorenzo Expeditionsin toimistoon. Siellä saatiin aamupalaa, käytiin kaikki varusteet sekä turvallisuusohjeet läpi.
Varattiin meidän Machu Picchu matka joskus syyskuussa muistaakseni. Hintaa tällä kyseisellä jungle trekillä joka me tehtiin oli noin 300€. Matka alkoi 1,5 tunnin bussimatkalla kohti Abra Malagaa. Siellä saatiin maastopyörät alle ja fillaroitiin 55 km vesisateessa kohti Santa Mariaa. Olin ihan varma ettei meikäläinen tuu pysyyn maastopyörän selässä koko matkaa, mutta yllättävän helposti se matka taittui! Taisin jopa muutaman vesiesteen jälkeen adrenaliinipäissään sanoa Mathiakselle, että tätä mä haluan alkaa harrastaa. Santa Mariassa meitä odotti myös lounas, joka ylitti odotukseni täysin. Odotin että saamme reissun aikana keskivertoista ruokaa, mutta jokainen aamiainen, lounas ja dinneri osottautui ihan huipuksi! Ruokailu ylitti todellakin odotukseni! Naurettiin Mathiaksen kanssa, että oltais voitu tehdä sama reissu vain ruoan puolesta.
Santa Mariassa matka jatkui koskenlaskun parissa. Noin tunnin verran sai taas muutaman kerran pelätä henkensä puolesta ja meloa aallokossa kuin hullu. En oo ikinä kokenut mitään samanlaista ja pakko sanoa, että voisin tehdä sen uudestaan vaikka kuinka monta kertaa! Melonnan jälkeen oli taas aika matkustaa bussilla noin 1,5 tuntia kohti Santa Teresaa. Santa Teresassa päästiin polskimaan päivän päätteeksi kuumille lähteille, joka ei olisi voinut olla parempi päätös päivälle. Harmikseni en ottanut yhtäkään kuvaa kuumista lähteistä...

Santa Teresassa meidän aamu alkoi taas varhain. Aamupalan jälkeen oli aika lähteä patikoimaan kohti Aguas Calientesia. Matkaa kohteeseen oli yhteensä noin 20 km. Ensimmäiset 10 km käveltiin hiekkatietä pitkin jonka jälkeen loput 10 km käveltiin junaraiteen vierellä keskellä viidakkoa. Meillä kävi hyvä tuuri sään kanssa, sillä ensimmäisten 10 km aikana paistoi aurinko. Lounaan jälkeen alkoi tietenkin sataa ja ne viimeiset 10 km ponchon alla ei ollu mikää hirveen mukava kokemus. Käveleminen kaatosateessa itsessään ei ollut haastavaa, mutta se hiostava olo siellä ponchon alla, se oli hitusen tuskallisempaa. Lämmin suihku ei varmaan ikinä oo tuntunut yhtä ihanalta kuin sillon kun päästiin perille hostelliin. Illalla meitä odotti ihan huippu illallinen. En voi vieläkään käsittää että saatiin kaikki tämä vain 300 eurolla! Käytiin illalla nappaamassa bussiliput Machu Picchuun jotka maksoivat 12 dollaria per suunta. Toinen mahdollisuus olisi ollut kävellä noin 1900 rappusta, mutta tässä vaiheessa taidettiin kaikki olla sitä mieltä, että bussimatka olisi mukavempi vaihtoehto.
Aguas Calientes on suurimmaksi osaksi rakennettu ainoastaan turisteja varten, sillä se sijaitsee kilometrin päästä Machu Picchusta. Sen myös näki! Ympärillä oli mitä hienompia hotelleja sekä ravintoloita mitä  pidemmälle käveli. Kyseistä paikkaa myös laajennetaan koko ajan enemmän ja enemmän. Täällä asuminen on todella kallista. Yksi yö hotellissa voi maksaa jopa 1000 us dollaria. Näimme myös sattumalta meidän hotellin hinnat jotka olivat alkaen 60 USD/yö. Meillä tosiaan sisälty kaikki tuohon 300 euroon!

Kolmantena päivänä oli taas tiedossa varhainen aamu. Herättiin kello 4 aamuyöstä ja mentiin jonottamaan busseja. Me päästiin todella hyvään aikaan bussijonoon ja koska meillä oli jo liputkin etukäteen hommattuna, ei tarvinnut niitäkään  jonottaa. Lippujenmyynti alkaa vasta 5:30 ja ensimmäinen bussi lähtee samoihin aikoihin. Tässä vaiheessa jono busseihin oli valehtelematta ainakin kilometrin mittainen. Me taidettiin päästä neljänteen tai viidenteen bussiin. Perillä sai taas hetken odottaa, että portit itse kohteeseen avattaisiin. Meidän opas vei meidät samantien hänen special spottiin josta näkyi Machu Picchu isossa kokonaisuudessaan. Tähän aikaan sai vielä parhaat kuvat kun paikalla ei vielä ollut niin paljon muita turisteja. Tänä päivänä Machu Picchuun myydään 3000 pääsylippua per päivä. Jos matkustaa high seasonin aikaan täytyy liput ostaa hyvissä ajoin. Ja nyt tarkoitan noin 6 kuukautta etukäteen. Näin tammikuussa täällä on vielä täysi sadekausi meneillään, joka tarkoittaa siis sitä, että turisteja on myös vähemmän. Oppaan mukaan meille osui täydellinen sää Machu Picchu - päivänä, sillä koko aamupäivän paistoi aurinko. Näin ei ole kuulemma käynyt oppaamme mukaan pariin kuukauteen!
Auringonnousun aikana mulla oli tosi kummallinen olo. Tuijotin useita minuutteja isoja  kivistä valmistettuja rakennuksia ja ihmettelin, että millä ihmeellä kukaan on siihen aikaan osannut tehdä jotain niin suurenmoista? Tai mitä jos espanjalaiset eivät olisi tulleet Etelä-Amerikkaan, miltä tämä maailma näyttäisi tänä päivänä? Kierreltiin parhaat paikat oppaamme kanssa parin tunnin ajan jonka jälkeen saatiin pyöriä kylässä niin kauan kuin halusimme. Tähän väliin voisin sanoa, että jos ikinä matkustatte Machu Picchuun varatkaa sinne reilusti aikaa. Me saavuttiin 6 aamulla ja lähdettiin noin 13:30 takaisin Aguas Calientesiin, josta meidän juna takaisin Cuscoon päin lähti. Paluumatkat eivät kuuluneet tuohon retken hintaan. Juna Aguas Calientesista Ollantaytamboon maksoi noin 100€  josta jatkettiin matkaa taksilla 1,5 h Cuscoon joka maksoi 23€, eli neljään pekkaan jaettuna noin 5€ per nassu.
Retkiä Machu Picchuun löytyy ties minkälaisia. Jos haluaa matkustaa mukavasti tai toisin sanoen, jos löytyy sitä pätäkkää, pääsee Cuscosta suoraan junalla Aguas Calientesiin joka maksaa 430 dollaria per suunta, joka on euroissa siis suurinpiirtein saman verran. Machu Picchun porttien vieressä on myös hotelli, jossa halvin huone on 1000 dollaria per yö. Eli tällaisiakin vaihtoehtoja löytyy. Suurille seikkailijoille löytyy myös 7 päivän patikointiretkiä jossa vaelletaan niin sanottua klassista inka trailia pitkin ja yövytään teltoissa. Tällaisten reissujen hinnoista mulla ei valitettavati ole tietoa. Sen verran tiedän, että netin kautta varatessa älä ota sitä ensimmäistä google-osumaa, sillä se on aina kallein. Itse suosittelen ehdottomasti Lorenzo Expeditionsia! Kaikki oli järjestetty niin täydellisesti ja ammattitaitoisesti. Käyttäkää aikaa itselle sopivan yrityksen sekä retken etsimiseen, sillä niitä täällä löytyy pilvin pimein. En tiedä mitä muuta kertoa, jos herää kysymyksiä, kysykää ihmeessä!

1/15/2017

STREETS OF LIMA

Limaan saavuttua en tiennyt yhtään mitä odottaa. Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan minkälainen kaupunki on kyseessä. Aika nopeasti tajusin, että kyseessä on aivan älyttömän suuri kaupunki. Eikä me Mathiaksen kanssa keritty tutustumaan kun Mirafloresin sekä Barrancon kaupunginosiin. Barranco oli niin ihana! Kaikki alla olevat kuvat ovat kyseisestä kaupunginosasta.
Liman kaupungissa asuu reilu 9 miljoonaa ihmistä, mutta koko provinssissa lähes 15 miljoonaa ihmistä. Miettikää, lähes 3 kertaa enemmän ihmisiä kuin meillä koko Suomessa!
Asuttiin Mirafloresissa, Hotel & Casino Boulevard nimisessä hotellissä. Barrancoon verrattuna Miraflores oli sitä suurkaupunkia itsessään. Isoja kerrostaloja, hienoja sellaisia, ja paljon liikennettä. Liikenne oli taas jotain mitä en ikinä aikaisemmin ole kokenut. Täällä ei näkynyt yhtäkään liikennemerkkiä, eikä liikennesäännöistä ollut tietoakaan. Viidakon-laki taisi olla ainoa sääntö ja tämäkin Thaimaahan verrattuna 10 kertaa pahempi!


Taidettiin olla Mathiaksen kanssa ainoat vieraat koko hotellissa. Tai ainakaan en nähnyt muita turisteja. En oo ihan varma koska täällä päin maailmaa on se niin sanottu high season. Ainakin saatiin olla rauhassa!
Kolmen päivän rentoilun jälkeen suunnattiin kohti Cuscoa. Lennot Limasta Cuscoon maksoi 90 euroa ja matka kesti sen yhden tunnin verran. Bussimatka Limasta Cuscoon olisi kestänyt 22 tuntia ja maksanut about 50 euroa, joten päätettiin matkustaa tällä kertaa hieman mukavammin. Eikä hintaeroa ollut edes kuin muutama kymppi...

Täällä Cuscossa ollaan nyt hengailtu torstaista asti. Ekana päivänä oli tosi väsynyt ja hidas olo, varmaankin tämän korkeuden takia. Ollaan siis noin 3,5 km korkeudessa. Eilen oli paljon parempi fiilis ja päätettiin lähteä parin tunnin kaupunkikierrokselle. Kaupunkikierros oli ihan super mahtava! Ensinnäkin se oli ilmainen ja saatiin kahden tunnin opastettu kierros pitkin Cuscoa! Tänään meidän "kulttuurikierros" on jatkunut suklaamuseon parissa. Siis suklaamuseo, voiko olla mitään parempaa? Suklaamuseosta jatkettiin matkaa Witches Markettiin. Täällä noitamarkkinoilla roikkui vauvalaamojen ruhoja oviaukoista ja nähtiin kun kokonaisia lehmänpäitä heitettiin roska-autoon. En oo ikinä nähnyt mitään samanlaista... enkä enää ikinä halua nähdä. Piipahdettiin myös San Pedros marketissa joka oli paljon mukavampi tunnelmaltaan.
Tällä hetkellä istun hostellimme ravintolassa ja valmistaudutaan pikku hiljaa lähtemään dinnerille. Ainiin, yövytään Pariwana nimisessä hostellissa, jota voin ehdottomasti suositella Cuscossa matkustaville. Huomenna meillä on edessä aikainen herätys ja matka kohti Machu Picchua alkaa! Enemmän Cuscosta sekä meidän Machu Picchun reissusta kerron teille mitä luultavimmin seuraavassa postauksessa!
Pusut ja halit Suomeen!

1/11/2017

JETLAGGED

Mun matkan Peruun, Limaan, oli todella pitkä ja väsyttävä. Suljin kotioveni noin 9 aikaan ja lähdin tarpomaan rinkka selässä kohti juna-asemaa. Herätessäni olin aivan liian jännittynyt syömään mitään, joten ostin asemalta itselleni aamupalaa. Koko matkan Turusta Heksinkiin pelkäsin, etten kerkeä ajoissa. No hyvinhän mä kerkesin... Kaksi ja puoli tuntia siinä oli sitten aikaa ihmetellä Helsinki-Vantaan lentokentällä. En ole siis ikinä matkustanut yksin lentokoneella ja nyt mua odotti 23 tunnin matka Peruun. Matka uuteen maahan, uuteen kulttuuriin.
Ensimmäinen vaihto oli Amsterdamissa. Siellä aika kului ripeästi. Katsoin huonolla wifillä jotain turhaa sarjaa netflixistä. Vaihto oli myös todella helppo. Saavuttiin johonkin portille numero C jotain ja jatkolento lähti portilta C4. Eli ihan vierestä! Mulla oli tavoitteena yrittää olla hereillä Madridiin asti ja alkaa nukkua vasta pisimmän lennon aikana. Amsterdamista lensin siis Madridiin. Madridissa olikin sitten vähän eri setti kuin Amsterdamissa. Minulla meni yhteensä 34 minuuttia, siis 34!, päästä seuraavalle portille. Vaihtoaikaa oli toki semmoiset kolme tuntia joten siinä tarpomisessa kulutin näppärästi puoli tuntia siitä ajasta.
Kolme tuntia tuntui ikuisuudelta. Portilla odotti iso määrä ihmisiä. Taisin olla ainut skandi tästä lössistä. En siis ihmettele että porukka katsoi minua hiukan kummastuneena. Kun portti vihdoin ja viimein aukesi ja oli aika siirtyä koneeseen tajusin kuinka onnekas olen, että osaan puhua espanjaa. En siis sujuvasti mutta ymmärrän suurimman osan. Tästä lähtien jokainen puhui ainoastaan espanjaa, portilla, koneessa, passintarkastuksessa...
Istuin yhden nuoren tytön sekä vanhemman rouvan välissä. Nuoremman tytön kanssa yritin jutella espanja-englanti sekoituksella joka sujui sen verran hyvin että sain maihinnousukortin täytettyä. Joka siis oli espanjaksi.
Tavoitteeni yrittää nukkua suurin osa lennosta epäonnistui totaalisesti. Tai nukuin mä ehkä 6 tuntia ja luin Cheekin musta lammas kirjaa loput ajasta. Istuin vessan edessä, joka siis ensinnäkin tarkoitti sitä, ettei nojia saanut laskettua senttiäkään alemmas. Se ei ollut suurin syy mun unettomuudelle, koska oon konkari nukahtamaan missä vaan. Suurin syy miksi en saanut nukutuksi oli se, kun joka kerta kun joku kävi vessassa kuului kauhea meteli pytyn huuhtelemisesta.
12,5 tunnin lento tuntui loppu peleissä todella lyhyeltä. En tiedä johtuko se siitä että sain sentään sen 6 tuntia nukuttua vai siitä kuinka uppoutunut olin kirjaani.
Liman lentokentälle saavuttua olin todella jännittynyt, mutta samalla innoissani. Tiesin että muutamien minuuttien päästä saan pitkästä aikaa nähdä Mathiaksen. Kun pääsin hyppäämään Mathiaksen syliin ja tajusin, että kolmen kuukauden odotus on ohi, niin itkuhan siinä tuli.
Meidän hotelli on tosi kiva, todella hyvällä paikalla täällä Mirafloressa. Käytiin jo eilen myös hieman kiertelemässä paikkoja ja näin ensisilmäyksellä kaupunki vaikuttaa tosi siistiltä! Siis ihan kirjaimellisesti myös siistiltä, roskia ei oo missään. Ja kukaan ei vaikuta polttavan tupakkaa, ihan näin side notena. Täällä on tosi paljon puistoja ja erilaisia patsaita ja veistoksia joilla on eri merkitykset. Näin suuren kaupungin keskellä on mun mielestä kiva, että on panostettu juuri tällaisiin puistoihin. Antaa niin paljon väriä tänne kerrostalojen keskelle.
Meillä oli suunnutelmissa mennä illemmalla syömään ja juomaan lasilliset, mutta mä nukahdin jo kahdeksan maissa. Heräsinkin tässä pirteänä kuin peipponen about tunti sitten ja kellohan on tosiaan täällä puoli 8... Toivottavasti tää mun jet lav helpottaa edes huomiseen mennessä. En oo ikinä itseasiassa kokenut mitään saman tapaista. Taisin jopa töissä hehkuttaa, että "mulla ei oo ikinä mitään ongelmaa aikaerojen kanssa". Huomenna suunnataan nokkamme kohti Cuscoa, jossa myös tapaan meidän matkaseuralakset ekaa kertaa, ja siellä valmistaudutaan Machu picchuun! Sieltä varmaan seuraavan kerran sitten postausta! Adios amigos!